Ryöppy 3/12

1Ryöppy

ryöppyOulun Merenkävijät ry:n jäsenlehti 3/2012

Ruorin takaa, s. 4 Teemanumero – Ensimmäinen purjehduskesä, s. 10

Ingenvinner Volvo Suursaari Racessa, s. 24 Uusi juttusarja – Itämeren aarteet, s. 28

2 ryöppy

Ω sisältö – ryöppy 3/2012, lokakuu 2012

Kansikuva: S/Y Venla Oulu Regatassa. Kuva: Markku Vimpari.

Ryöppy 3/2012

postiosoite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . pl 37,90101 oulupankkiyhteys . . . . . . . . . . . . . nordea oulu, 205018-125927 iban: fi07 2050 1800 1259 27, bic: ndeafihhkotisivu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .www.oulunmerenkavijat.fikuva-arkisto . . . . . . . . . . . . . . . . . oulunmerenkavijat.kuvat.firekisteri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . rekisteri.oulunmerenkavijat.fihallitus . . . . . . . . . . . . . . . . . [email protected]

ryöpyn toimitus . . . . . . . . . . . . [email protected] . . . . . . . . . . . . . . . . [email protected] osoitteenmuutokset . . . . . . . . . [email protected]

issn-l . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2242-8720issn (painettu) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2242-8720issn (verkkojulkaisu) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2242-8739

Oulun Merenkävijät ry

Ω pääkirjoitus – petteri parhi, päätoimittaja

3 Pääkirjoitus

4 Ruorin takaa6 Pullopostia

7 Kuluneen kesän junnukuulumisia

8 Mietteitä Oulun Regatan rantatapahtumasta

11 Teemanumero – Ensimmäinen purjehduskesä12 Kipinä syttyy

15 Ledan matka uuteen kotiin

18 Ei mennyt niin kuin Strömsössä

22 S/Y Venla ja Bottnia Eskaderissa

24 Ingenvinner Volvo Suursaari Racessa28 Itämeren aarteet31 Pentteri – Merenkävijöiden lohikeitto

32 Tulevia tapahtumia

3Ryöppy

Pääkirjoitus

Ω pääkirjoitus – petteri parhi, päätoimittaja

veneilykausi alkaa olla loppusuoralla ja on aika tehdä katsaus kesän tapahtumiin. Tämän numeron teemassa katsotaan kesän tapahtu-mia uusien purjehtijoiden silmin. Uutena juttusarjana aloittaa Itämeren aarteet, joka esittelee seuramme jäsenten merellisiä suosikkikohteita.

Tämäkin lehti on hyvin purjehduspainotteinen, vaikka moni jutuista on hyödyllinen myös moottoriveneilijöiden kannalta. Haluaisin tähän asiaan tuoda tasapainotusta, mutta siihen tarvitsen teidän moottorivenei-lijöiden apua: hyviä kirjoittajia ja juttuvinkkejä.

petteri parhi,[email protected]

PS. Kuntaliitos ja Uuden Oulun kunnallisvaalit ovat tulossa. Kohta kaupun-gissamme toimii kymmenkunta veneilyseuraa! Muistakaa kysellä ehdokkail-tanne, miten he aikovat Oulun merellisyyttä edistää :)

OM:n hallituksen jäsenten yhteystiedot nimi ja titteli puhelin sähköpostiosoite

Matti Ruokonen, kommodori 040 480 9955 [email protected] i

Jukka Santala, i varakommodori 040 844 3517 [email protected] i

Leila Rannanjärvi, ii varakommodori 050 355 0504 [email protected] i

Heikki Koivurova, teemailtaisäntä 050 4125 872 [email protected] i

Juhani Lämsä, kilpailupäällikkö 040 536 7982 [email protected] i

Petteri Parhi, webmaster 040 531 8123 [email protected] i

Jarkko Juntunen, telakkamestari 0440 931 280 [email protected] i

Eeva Saukkonen, sihteeri 050 487 3299 [email protected] i

Ari-Pekka Taskila, palkinnot 040 563 0171 [email protected] i

Harri Närhi, taloudenhoitaja 050 480 1445 [email protected] i

4 Ryöppy

Ω kommodori – matti ruokonen

Oululaiset meren äärellePurjelaiva Sedovin vierailu pari vuotta sitten Oritka-rissa oli menestys, Kruzenshternin vierailu puo-lestaan viime kesänä oli yleisömäärältään hiukan vaisumpi. Toppilan Meripäivät on tavallaan näiden vierailujen jatkumo Oulun merellisyyden nostamisek-si entisestään.

Edellä mainittujen tapahtumien järjestelytoimi-kunnassa mukana olleena ja Toppilan Meripäiviä seu-ratessani alkoi vihdoin näyttää siltä, että nyt suunta on oikea ja tämänkaltaisella tapahtumalla voisi olla mahdollista kehittyä hienoksi, suurta yleisöä kiinnos-tavaksi merelliseksi ohjelmakokonaisuudeksi.

Oulu Ocean racesta toppila Ocean raceenOulun kaupungin kulttuuritoimi aloitti Meripäivien valmistelut hyvissä ajoin talvella kutsumalla koolle järjestelytoimikunnan, jossa mukana oli mm. edus-taja Herman Andersson Oy:ltä, Merimieskirkosta, Oulu-laivalta, STO:lta (Anri Kivimäki) ja OM:lta (allekirjoittanut). Kokoonnuimme muutaman kerran kevään aikana ja pikku hiljaa muotoutui Toppilan Meripäivien kokonaisuus. Laivastovierailulla kau-pungin kutsumana olivat merivartioston vartioalus Tursas, Kemin Jähti ja Raahen Fiia. Oulu-laiva olikin

jo valmiiksi paikalla kotisatamassaan. Laivoihin jär-jestettiin opastettuja esittelykierroksia päivien aikana. Päiväohjelma Meripäivillä suuntautui lapsiperheille, ja heille ohjelmaa olikin yllin kyllin niin Meriteltassa kuin muuallakin tapahtuma-alueella. Merivartioston meripelastusnäytöstä jouduttiin odottelemaan tovi, mutta odotus palkittiin todentuntuisella esityksellä.

Oululaiset purjehtijat ovat vuosien ajan osallis-tuneet syyskuun alussa Oulu-päivien aikana OM:n järjestämään regattaan ja Laurilan veljesten hienosti järjestämään palkintojenjako- ja iltatapahtumaan torin-rannassa. Regatan nimi on vuosien varrella vaihtunut useammankin kerran. Tänäkin kesänä oli alun perin tarkoitus järjestää regatta iltatapahtumineen torinran-taan. Kaupungin kulttuuritoimi kuitenkin ehdotti, että järjestäisimme regatan jälkeisen iltatapahtuman tällä kertaa nimenomaan Toppilan Meripäivien yhteydessä Meriteltassa, ja näin me purjehtijat toisimme oman panoksemme Toppilan Meripäivien antiin.

Näinhän sitten toimittiinkin, olihan houkuttimena meille valmiiksi pystytetty teltta sinne asennettuine äänentoistoineen ja muine vermeineen. Köliveneiden LYS-kilpailuun osallistui 51 venettä, ja kun lasketaan regatan kevytveneet mukaan, veneitä oli yli 70. Re-gatan reittiä muutettiin hieman aiemmasta ja maali sijoitettiin Toppilan sisääntuloväylän suulle Oulu-laivan matkustajien ja Meripäivien yleisön seuratessa rantautumistamme. Maaliin tulon jälkeen kisaajat jat-koivat päivää Meriteltassa syöden ja palkintojenjaon merkeissä viihtyen toisten merihenkisten seurassa.

Syksy alkaa väistämättä olla käsillä, Räntä-Race on kisattu, hätäisimmät viikkailevat jo purjeitaan ja kiskovat veneitään kuiville. Veneilykausi alkaa olla lipunlaskua vaille ”menneen kesän sateita”.

Ruorin takaa

5Ryöppy

Regatan lisäksi STO järjesti lauantaina päivällä opparikisat satama-altaassa. Mahdollisuus seurata tiukkaakin tiukempaa opparikisaa ”livenä” aitiopai-koilta sai innostuneen vastaanoton.

Sokerina pohjalla Meripäivien regattatapahtu-massa oli Lontoon olympialaisten pronssimitalisti Mikaela Wulff, joka saapui paikalle jakamaan regatan palkinnot. Sydämellinen ja herttainen nuori nainen on varmasti oivallinen esikuva nuorille – ja miksei meille hieman varttuneemmillekin seelaajille.

Toppilan Meripäiville osallistui liki 6 000 vierai-lijaa. Kulttuuritoimenjohtaja Vesa Pynttärin mukaan positiivista palautetta Meripäivistä on tullut runsaasti. Uskon, että kaupunki järjestää jatkossakin Toppilan Meripäivät, ja kunhan Toppilan Merikeskus, vesiur-heilukeskus ja uusi satama-alue saadaan valmiiksi, tämänkesäistä monipuolisempia Meripäiviä voidaan viettää arvoisessaan paikassa meidän kaikkien oulu-laisten ”merellisessä olohuoneessa”.

kehittämisideoita kaivataanJärjestäjien taholta on jo alettu miettiä, miten Me-ripäiviä tulisi kehittää, jotta niistä saataisi entistä houkuttelevammat: Ensi kesänä Toppilan rannanpuo-leinen matala laituri on kuulemani mukaan jo valmis, joten voisimme tuoda regatan jälkeen paattimme näytille; uiva venenäyttely voisi olla eräs vetonaula. Kun muutkin vesiliikkujat kotiutuvat Toppilaan uu-den vesiurheilukeskuksen tiloihin, altaassahan voisi

järjestää esimerkiksi vesiskootterikisat yleisön rie-muksi. Illalla Meriteltassa voitaisiin järjestää kunnon regattatanssit.

Kulttuuritoimensihteeri Janita Jämsén on pyytä-nyt kehitysehdotuksia tulevia Meripäiviä varten. Te, jotka vierailitte päivillä ja/tai osallistuitte regattaan, pistäkääpä sähköpostilla tulemaan ideoita ensi kesän Meripäiviä varten, niin saamme TORista iltatapahtu-mineen juuri oman näköisemme.

lipunlaskuillallinenVuosi sitten OM järjesti lipunlaskun jälkeen illallis-tilaisuuden Teatteriravintolassa. Tapahtuma sai sen verran hyvän vastaanoton, että hallitus päätti järjestää myös tänä syksynä vastaavan. Päätimme pyytää myös OTPS:n ja OPS:n veneilijät mukaan illalliselle. Illan aikana saamme yhdessä muistella mennyttä kesää ja ihastella veneilijöiden valokuvasadon parhaimmistoa. Lipunlaskussa tavataan.

matti ruokonen, [email protected]

PS. Kiitokset Toppila Ocean Racen yhteistyökumppaneil-le: Bothnian Arc Marinelle, Bluemarinelle, Kuljetusliike Vähälälle sekä Oulun kaupungille.

...kunhan Toppilan Merikeskus, vesiurheilukeskus ja uusi satama-alue saadaan valmiiksi, tämänkesäistä monipuolisempia Meripäiviä voidaan viettää arvoisessaan paikassa meidän kaikkien oululaisten ”merellisessä olohuoneessa”.

6 ryöppy

Ω pullopostia – uutisia läheltä ja kaukaa

oulun merenkävijöiden kauden viimeinen virallinen kilpailu Räntä Race purjehdittiin lauantai-na 15.9. Röyttään päästiin perille kovassa tuulessa ja kisasta ei jännitystä puuttunut. Tuttuun tapaan illan palkintojenjaossa oli tupa täynnä ja tunnelma katossa. Parhaat palkittiin ja kaikille taputettiin.

Kesän tunnelmia blogeissakuluneen kesän tunnelmia voi muistella lukemal-la merenkävijöiden blogeja. Tutustu ainakin näihin:

casperosa.blogspot.f isunitaseilaa.blogspot.comwww.suwena.net

Kilpailukausi päättyi Räntä Raceen

Seuraa merenkävijöitä Facebookissamerenkävijät ovat läsnä myös Facebookissa. Seuran uutiset päivittyvät verkkosivuilta automaattises-ti myös Facebook-sivulle, jossa voit käydä keskustelua, jakaa uutisia ja mielenkiintoisia linkkejä tai kysellä lisätietoja asioista. Kouluvene Ompulla on omat sivun-sa, joissa voi vaihtaa Omppu-aiheisia kuulumisia.

www.facebook.com/oulunmerenkavijatwww.facebook.com/SY.Omppu

Pidä yhteystietosi ajan tasallatämä aihe ei vanhene… mutta muista pitää omat yhteystietosi ajan tasaisena seuran jäsenrekisterissä. Seura ei päivitä jäsentietoja ulkopuolisista rekistereis-tä, vaan tiedon ajantasaisuus on jäsenten vastuulla. Oikea postiosoite varmistaa tämänkin lehden perille tulon ja toimivalla sähköpostiosoitteella saat seuran uutiskirjeen, joka kertoo tuoreet kuulumiset. Toimivat tiedot helpottavat rekisterinhoitajien työtä.

Vähennä kiirettä – toimi ajoissavaikka vuotta on vielä jäljellä, aletaan hiljakseen valmistautua jo seuraavaan kauteen. Loppuvuoden kiireiden vähentämiseksi toimita hyvissä ajoin kaikki tämän vuoden tositteet sekä kulu- ja avustushake-mukset seuran hallitukselle. Liitä mukaan huolellinen hakemus perusteluineen käsittelyn helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi. Lisätiedot taloudenhoitajalta.

7Ryöppy 7ryöppy

Ω pullopostia – uutisia läheltä ja kaukaaΩ toiminta – teemanumero

kauden ehdoton kohokohta oli Toppilansa tama Junior Race, johon osallistui 20 junioria. Kilpai-lu järjestettiin Oulun päivien yhteydessä Merellinen Oulu -tapahtumassa. Lauantaina oli neljä kisalähtöä ja lopuksi yksi näytöspurjehdus. Yhteistyökumppani-na meillä oli rakennusliike SRV. Kaikki mukana olleet saivat palkinnon olympiamitalisti Mikaela Wulffilta. Lähtöjen välillä syötiin hampparit omasta grillistä!

Toinen kesän merkkitapahtuma oli kansainvälinen Bothnia Gulf -leiri Kellon Kiviniemessä. Valmenta-jiksi saatiin Pim Stumpel Hollannista ja kaksi hänen omaa valmennettavaansa. Kahden viikon leirillä käytiin välillä Opti-SM-kisoissa Helsingissä ja sitten palattiin takaisin kotivesille harjoittelemaan. Leirin huipennus oli Kello Open elokuussa. Leiri oli rankka, mutta uskomme, että uusi toimintamuoto tuo meille hedelmää tuleville vuosille.

Kuluneen kesän junnukuulumisia

Koko kesän ajan on tietenkin pyörinyt neljä eri harjoitusryhmää kymmenen palkatun valmentajan ja ohjaajan voimin. Myöskin kaksi aloittelijoiden kurssia järjestettiin kesäkuussa.

Tässä oli lyhyt katsaus kesän tapahtumiin junio-ripurjehduksen parista. Kausi on vielä kesken, joten laajemman katsauksen kesän tapahtumiin annamme Ryöpyn seuraavassa numerossa.

teksti ja kuva: anri kivimäki

8 ryöppy

miet teitä

Oulun Regatan rantatapahtumastaTänä vuonna perinteisen purjehduskilpailun lisäksi Kiikelin saareen tuotiin toiminnallinen perhekeskeinen rantatapahtuma, jolla yritettiin saada oululaista merellisyyttä näkyviin niin kuin Oulun kaupunki halusi. Nyt, pari kuukautta tapahtuman jälkeen, on hetki pohtia toteutusta.

9ryöppy

miet teitä

Oulun Regatan rantatapahtumastaTänä vuonna perinteisen purjehduskilpailun lisäksi Kiikelin saareen tuotiin toiminnallinen perhekeskeinen rantatapahtuma, jolla yritettiin saada oululaista merellisyyttä näkyviin niin kuin Oulun kaupunki halusi. Nyt, pari kuukautta tapahtuman jälkeen, on hetki pohtia toteutusta.

O ulun regatan 2012 rantatapahtu-man järjestämiseen liittyvistä asioista päätettiin alun perin niin, että purjeh-dusseurat eivät sitä tee, vaan paikalli-nen yrittäjä hoitaa rantatapahtuman

kokonaisuudessaan. Näin purjehdusseurojen vastuul-le olisi jäänyt perinteinen merellä tapahtuva kilpai-lutoiminta. Yrittäjä vetäytyi koko projektista, kun rahoitusneuvottelut kaupungin kanssa kariutuivat.

Tässä vaiheessa, muutama viikko ennen regattaa, päättivät seurat kuitenkin ottaa asian hoitaakseen. Rahoitusta ei ollut ollenkaan, mikä loi kovia paineita sille mitä ja miten tapahtuma voidaan järjestää. Pää-tettiin kuitenkin jatkaa ajatuksesta, että palkintojen-jako tai kilpailukanslia sijaitsee kaupungin rannassa. Eli tarvitsimme teltan huonon sään varalle.

Telttaan haluttiin yrittäjä joka sitoutuisi tuomaan palvelut, ruokaa ja juomaa. Palvelun tarjoajaksi vali-koitui Ravintola Tarantella. Onneksi saimme neuvo-teltua kaupungin kanssa perusrahoituksesta teltan hankkimiseksi. Kun kaupunki oli näyttänyt vihreää valoa alkoi sponsoreiden hankinta, joilta onnistuttiin lyhyessä ajassa saamaan muihin kuluihin riittävä rahoitus. Tapahtuman sponsoreiksi tulivat lopulta Wetteri, Marsh, Hartwall, Oulun Energia, Mattilan kirjapaino, DNA ja Ravintola Tarantella.

Saman aikaisesti kun rahoitussotkut oli saatu jotenkin hanskattua, suunniteltiin ja oltiin yhteydessä ”rantatoimijoihin”. Kiinnostusta löytyi niin yrityksiltä, vesiliikuntaa harrastavista seuroista, kulttuuriväeltä kuin myös viranomaisilta.

Ajatuksena oli saada paikalle vesiharrastajia lai-dasta laitaan sekä myös kulttuuriväkeä, jotka toisivat esille vanhaa oululaista merimieskulttuuria. Koettiin myös tärkeänä ottaa lapset ja nuoret huomioon ja tar-jota heille tekemistä ja näkemistä. Näiden toimijoiden osalta oli suurena haasteena saada sitoutettua heidät tulemaan tapahtumaan kesken kesälomakauden. Paria poikkeusta lukuun ottamatta saimme hyvän nä-kyvyyden siitä, mitä eri harrastuslajeja veteen liittyy. Kaiken kaikkiaan paikalle tulleet yritykset ja seurat olivat hyvin ja edustavasti esillä. Kiitos heille.

Tänä vuonna keneltäkään rantatoimijalta ei peritty maksua oman yrityksen tai seuran esittelystä. Näin saimme suhteellisen helposti halukkaita tulijoita – mutta muutama jäi pois vaikka lupasi tulla paikalle.

Mitä opittiin?Tapahtuman mainonta olisi pitänyt hoitaa laajemmin ammattilaisten kanssa, sosiaalisen median tuomat mahdollisuudet jäivät käyttämättä, lehtimainoksia olisi pitänyt olla useampia ja niiden olisi pitänyt olla suurempia. Tosin raha toi tälläkin kertaa omat rajoi-tuksensa.

Medialla oli kiinnostusta asiaan, mutta tiukka aikataulu ei sallinut kaikkien kanavien käyttöä. Esim. YLEn Pohjois-Suomen uutiset olisi halunnut tehdä jutun. Tulevaisuudessa media-alan opiskelijoiden mukaan ottaminen käytännön toimintaan voisi olla yksi varteen otettava vaihtoehto.

Rantatoimintaa dokumentoitiin haastattelemalla ja valokuvaamalla. Haastatteluista selvisi, että Kiikeli on hyvä paikka lähellä kaupunkilaisia ja toria. Myös lasten puuhapiste sai kiitosta.

Kaupunkilaisia kiinnosti ”live-lähetys” mereltä. Yritys oli hyvä mutta teltan valoisuus ja laitteiden tehottomuus ei sallinut kovinkaan suurta nautintoa. Samainen lähetys näkyi myös ”netissä”, josta tuli positiivista palautetta. Tässäkin olisi oululaisella tek-nologiakaupungilla mahdollisuus, opiskelijat/yrityk-set voisivat tehdä kunnollisen grafiikan live-esityksen päälle tasoituslaskentoineen.

Monenlaisia ongelmia voi sattua tällaisessa tapah-tumassa, esim. kova vesisade ”pimensi” teltan ker-taalleen kun sähkökaapelin jatkos sai vettä sisälleen. Näihin ennalta arvaamattomiin tapahtumiin pitää olla henkilöitä hoitamaan asia kuntoon.

Oulun Regatta 2012 oli hyvä osoitus hyvästä tahtotilasta jolla lyhyessä ajassa, pienellä budjetilla ja hyvällä yhteishengellä luotiin uusi tapahtuma joka toivottavasti kantaa hedelmää. Onko Kiikeli ja teltta ainut mahdollisuutemme vai voisiko tilaisuuden järjestää jotenkin muuten? Visioita on luotu tuleville vuosille mutta niiden toteuttamiseksi tarvitaan oma erillinen organisaatio joka suunnittelee ja hoitaa tapahtumaan liittyvät asiat.

Kiitos vielä kaikille tapahtuman järjestäjille ja talkoolaisille.

teksti: jussi kuivas kuva: markku vimpari

Haastatteluista selvisi, että Kiikeli on hyvä paikka lähellä kaupunkilaisia ja toria.

10 ryöppy

Ω ensimmäinen purjehduskesä – teemanumero

10

11ryöppy 11ryöppy

teemanumero EnsimmäinEn purjEhduskEsäMuistatko vielä minkälainen oli ensimmäinen purjehduskesäsi? Seuraavilla sivuilla merenkävijöiden tuoreet jäsenet kertovat ensimmäisistä kokemuksistaan purjehduksen parissa – ”tuorein silmin”. Muutamalla on takana jo aiempaa kokemusta, mutta kaikki ovat saaneet tänä kesänä uusia kokemuksia.

Teksti: Petteri Parhi, kuva: Helena Karasti.

12 Ryöppy


kipinä syttyyMeillä oli taustalla moottoriveneilyä erilaisilla paateilla useamman vuoden ajalta, ja Oulun edustan retkikohteet olivat tuttuja siltä pohjalta. Moottoriveneily ei kuitenkaan koskaan tuntunut ihan omalta lajilta. Sen sijaan kaverien hienot purjeveneet nostivat aina rintaan haikean kaihon, vaikka mitään kokemusta purjehtimisesta ei ollutkaan, mitä nyt risto oli surffannut joskus 1990-luvun alussa.

Veneen kastajaiset.

13Ryöppy 13 ryöppy

K esällä 2011 pääsin sitten muutaman kerran miehistöksi s/y Katiin ja s/y Buenoon, vastaavasti Risto oli gastina s/y Bohemiassa; käytännössähän tämä tarkoitti reunapainona roikkumista

muutamassa regatassa. Nämä kokemukset riittivät sytyttämään kipinän ja yhteistuumin päätimme pe-rehtyä purjehdukseen paremmin. Siitähän voisi aueta meille uusi yhteinen harrastus.

Seuraavan talven aikana hankittiin teoriatietoa minkä ehdittiin. Opiskelimme navigointia ja suori-timme saaristo- ja rannikkolaivuritutkinnot. Kirjastos-ta kannettiin vanhoja Vene-lehtiä ja purjehdusaiheisia kirjoja. Talvella liityimme OM:n jäseniksi ja onnis-tuimme pääsemään kevään purjehduskurssille. Net-tivenettä tuli myös selattua ahkerasti, vaikka tarkoitus ei missään nimessä ollut ostaa omaa venettä, eihän koko touhusta ollut vielä minkäänlaista käsitystä. Kunhan katselimme ja haaveilimme.

Purjehduskurssilla AustraliassaHeti OM:n purjehduskurssin aluksi jouduimme Australian matkan takia olemaan pois muutamalta luennolta. Tätä aukkoa paikattiin hankkiutumalla Melbournessa päivän mittaiselle purjehduskurssille. Melbourne sijaitsee Australian kaakkoiskolkassa, Tasmaniaa vastapäätä. Aivan kaupungin edustalla on suojaisa lahti, Hobsons Bay. Lahdessa toimi yksi paikallisista pursiseuroista, jonka klubilta kurssimme alkoi. Seuran laitureissa näytti olevan enimmäkseen sangen tavallisia veneitä, ei mitään ökypaatteja. Saat-taa olla, että isommat veneet kelluivat jonkun toisen pursiseuran laiturissa. Siellä päin veneet ovat peri-aatteessa koko vuoden vedessä, mutta ne nostetaan kerran vuodessa pariksi viikoksi ylös kunnostustöitä varten. Lisäksi pari kertaa vuodessa tilataan sukeltaja skrapaamaan pohjasta levät, simpukat yms. roina.

Opettajamme Tony oli kuusikymppinen, maailmaa nähnyt herrasmies, joka onneksi puhui selkeää eng-lantia. Tony aloitti pitämällä meille laiturilla pienen teoriaosuuden jossa mm. käytiin läpi veneen osien englanninkieliset nimet. Veneen toimintaperiaatetta hän demonstroi appelsiinin siemenellä: jos siementä painaa keskeltä, mitään ei tapahdu. Jos painaa keski-kohdan takaa, siemen singahtaa eteenpäin. Samasta syystä ison purjeen keskikohta on kölin keskikohdan takana: purjeen keskipiste on voimanlähde ja työntää venettä eteenpäin. Loppuosa päivästä purjehdittiin ristiin rastiin Hobsons Bayta. Ulompana Tasmaniaan päin mennessä vedet muuttuvat vaarallisiksi merivir-tojen ja merenkäynnin takia, eikä sinne ole pienellä veneellä menemistä. Kurssiveneenä oli Tonyn ylpeys ja silmäterä, 26-jalkainen v. 1978 mahonkivene.

Melbournessa talvi teki tuloaan, eikä lahdella ollut muita veneilijöitä. Meikäläisittäin keli oli mitä par-hain: aurinko paistoi ja lämmintä oli +17 °C. Tuulta oli 25–26 solmua, mutta tuuli puhalsi mantereelta joten aallokkoa ei ollut. Sataman aallonmurtajalla oli pingviinien pesiä, mutta emme nähneet yhtään pingviiniä. Pingviinit ovat päiväsaikaan kalastamas-sa ulapalla jopa 30 km päässä, ja tulevat vain öisin rannikolle pesiinsä. Päivän päätteeksi söimme Tonyn suosittelemassa fish and chips -kioskissa annokset tuoreita ostereita ja friteerattuja kampasimpukoita sitruunamajoneesin kera. Kyllä maistui!

takaisin suomessaTällä välin Oulussa purjehduskurssi oli edennyt käy-tännön harjoitteluun. Meidät oli sijoitettu eri venei-siin, mikä oli hyvä juttu. Risto purjehti Ompussa ja minä kurssilaisten omissa veneissä. Ensimmäisenä päivänä keli olikin heti kärkeen tarpeeksi haastava: tuulta oli rapeat 12 m/s ja aallonkorkeus parhaimmil-laan kaksi metriä. La Lobassa meitä oli kippari Jarin

Selkäsarven lampaita. Selkäsarven satama-allas yöllä.

14 ryöppy


14ryöppy

miehistönä kolme aloittelijaa. Vene keikkui niin että heikompia olisi hirvittänyt mutta pääsipä tunnel-maan. Päivän aikana tuli pieniä materiaalitappioita mutta ei onneksi mitään vakavaa. Taisin itse pudottaa yhden kammen mereen…

Toisena päivänä sitten maisteltiin pläkässä kellumista. Ei sekään haitannut: tyynessä oli hyvä harjoitella mies yli laidan – tilannetta sekä laituriin rantautumista. Kellon merellä bongasimme hylkeen: sen pää pilkisti vedestä kuin periskooppi. Ohi ajaneen kalastajan mukaan niitä oli lekotellut parikymmentä luodolla Kellon edessä. Ei taida hylkeen näkeminen ilahduttaa kalamiestä yhtä paljon kuin purjehtijaa.

Kolmas käytännön päivä jäi yllättäen meiltä väliin perhesyiden takia. Ystävällisesti Janne Romppainen antoi yksityisopetusta myöhemmin kesällä, ja kurssi saatiin päätökseen.

Oma veneKurssi oli nyt käytynä ja into piukassa. Ei mahtanut mitään, venekuume sen kuin yltyi. Milläs sitä sitten purjehtii, ellei veneellä? Laiturissa oli sopivasti pari kiinnostavaa venettä myynnissä. Kovalaisen Heikki esitteli Sirhetartaan uskottavasti, ja kiinnostus syveni. Ostopäätöstä puolsi moni seikka: Sunwind 30 tuntui olevan hyvässä maineessa, ja vene oli hyvin pidetty. Kooltaan se oli meille parahultainen: tarpeeksi iso että koko perhe mahtuu, mutta toisaalta ei liiankaan iso kahdelle aloittelijalle. Kaupat syntyivät.

Veneelle piti vielä keksiä nimi, koska entiset omistajat veivät vanhan nimen mukanaan. Veneitten nimiä selattiin mm. hauskasta artikkelista ”Kolmi-tavuinen nainen?” (pilssi.f i), johon on kerätty nimiä venerekistereistä. Moni oululainenkin voi bongata sieltä oman veneensä. Pallottelun jälkeen nimeksi tuli Aletta, joka on tyttären kolmas etunimi.

Merelle!Uudella veneellä piti tietysti heti päästä merelle. Eka tiistaikisa kahteen pekkaan meni miten meni: köydet solmuuntuivat, purjeet pakkasivat, ja muut venekunnat olivat jo varmaan kotona saunan lämmityksessä kun me vasta kiersimme Toppilan viittaa. Sitkeästi kuiten-kin pyörimme ilta illan jälkeen Kolmikulmalla. Pikku-hiljaa homma alkoi sujua. Kesälomareissulle päätettiin lähteä Perämeren perukoille, tavoitteeksi asetettiin

Seskarö. Matkaseuraksi lähti perhe Räsänen s/y Katilla.Reissu onnistui yli odotusten. Ensinnäkin kohdalle

osuivat melkeinpä kesän parhaat ilmat: kahdeksan vuorokauden aikana ei tullut pisaraakaan vettä taivaal-ta. Tuulta kuitenkin tuppasi olemaan hiukan liikaa näin aloittelijoille, ja pari päivää jouduttiin pitämään keliä satamassa. Tämän takia reittisuunnitelmaa muu-tettiin, eikä matkaa jatkettu Selkäsarvea kauemmas.

Kemin Selkäsarvi Tornion eteläpuolella osoittautui aivan mahtavaksi kohteeksi. Saari on luonnoltaan harvinaisen kaunis mutta karu. Saarella on historial-lisena nähtävyytenä vanhoja kalastajien ja pirtun sala-kuljettajien mökkejä. Elämyksen kruunasivat saaressa laiduntavat lampaat. Sarven sauna on Perämeren paras – näin meille kerrottiin, ja se oli helppo uskoa. Miesväki sai saaliiksi mahtavan kokoisia meriahvenia, joita syötiin savustettuna ja sushina.

Reissun ainoa tilanne syntyi Kemissä: Ajoksen sata-man suulle, väylältä aallonmurtajan kärkeen oli viritet-ty pitkä kalanpyydys. Sitä oli yllättävän vaikea havaita aallokon seasta tuulen suunnasta tullessa, merkkilippu sojotti suoraan omasta näkökentästä poispäin ja aurin-kokin paistoi selän takaa. Viime tingan vauhdikas 180 asteen käännös pelasti juuri ja juuri verkkoon ajami-selta, käännöstä säesti kipparin äänekäs noituminen, purjeitten pauke ja tavaroitten kolina kajuutassa. No, opimmepa että rannan tuntumassa liikutaan väylillä eikä väylien vieressä, just eikä melkein.

Purjehduskurssilta pätevät opitKaiken kaikkiaan purjehdus on osoittautunut meidän jutuksi. Voipa sanoa, että se on suorastaan vienyt mu-kanaan. Keväinen purjehduskurssi valmensi omaan purjehtimiseen erinomaisesti, ilman sitä aloituskyn-nys olisi ollut paljon korkeammalla. Kurssilaisilla on tietysti monenlaisia taustoja, monella tuntui olevan paljonkin kokemusta ennestään. Ainakin meille täysummikoille kurssi oli juuri sitä mitä tarvittiin: perustietoutta ja turvallisen perhepurjehduksen alkei-ta. Ihan parasta koko kurssissa oli opettajien asenne: kaikki tuntuivat olevan vilpittömän innoissaan ja asial-leen omistautuneita. Tästä eteenpäin oppiminen taitaa olla paljolti kiinni omasta aktiivisuudesta, periaatteella hiihtämään oppii hiihtämällä.

teksti ja kuvat: kati ojala

15ryöppy

– ohjeita & ajat uksia ensimmäiselle siirtopurjehdukselle

LEdan matka uutEEn kotiin

Kesäkuun 2012 alkupuolella s/y Leda kiinnitettiin ensimmäistä kertaa uuteen kotilaituriinsa. Takana on yli 500 mailia ja kolme viikkoa kalenteriaikaa, jonka kuluessa purjehduskokemukseni varmasti moninkertaistui. Tämä tarina kertoo niistä päätöksistä ja valinnoista, jotka ensimmäisen oman veneen hakureissua ohjasivat.

Osta veneVeneen tyypin olin päättänyt jo talven kuluessa, sitten piti vain löytää sopiva yksilö. Maaliskuussa, ilmojen lämmetessä kävin ensin Etelä-Suomessa katsomassa muutamaa samantyyppistä venettä ja sitten soittelin kokeneemmille purjehtijoille. Heidän neuvojensa avulla sain laitettua veneyksilöt omasta mielestäni paremmuusjärjestykseen. Muutaman tarjouskierrok-sen ja kauppakirjan sanamuotojen selvittelyn jälkeen totesin olevani jo melkein veneenomistaja, ja seuraa-vaksi pitäisi jo ruveta suunnittelemaan veneen siirtoa Helsingistä Ouluun.

Maitse vai vesitse?Kuljetuksen maitse jätin pois suunnitelmista, koska tarkoitus olisi myös kerätä siirron aikana lisää pur-jehduskokemusta. Purjehduksen ajattelin ajoittaa touko–kesäkuun vaihteeseen. Aikaisempi siirto voisi keskeytyä jäitten sulamisen odotteluun, myöhäisempi siirto taas tarkoittaisi, että kesää jäisi jäljelle vähem-män muuhun purjehtimiseen.

16 ryöppy


varmista oma kokemustasoVaikka purjehduskurssi ja gastina oleminen kolmena kesänä olivat antaneet valmiuksia veneen käsittelyyn, en tuntenut itseäni mitenkään kokeneeksi purjehti-jaksi, eikä minulla ollut vielä paljoakaan kokemusta veneen käsittelystä satamassa. Kevättalvella ei koti-maassa ole oikein tarjolla käytännön purjehduskurs-seja, joten päätin kuluttaa talviloman jossain vähän Suomea lämpimämmässä paikassa. Englannista löytyi onneksi kohtuuhintainen perämieskurssi (Day Skipper), joka sopi hyvin omiin aikatauluihini. Vajaa viikko veneessä kolmen hengen miehistössä vaihtele-vissa olosuhteissa ja joka päivä eri paikassa antoi lisää kokemusta ja varmuutta veneen käsittelyyn.

reitinvalinta: strategiaAlustava karttojen tarkastelu kertoi matkan pituudeksi noin 400–500 mailia. Jos veneeseen saisi kokeneen miehistön, joka ei haluaisi katsella maisemia vaan keskittyisi pelkkään purjehdukseen kelissä kuin kelissä, koko reissu olisi siis ohi selvästi alle viikossa.Sellaista miehistöä ei vaan ollut tiedossa, eikä pitkällä yhtäjaksoisella purjehduksella aloittelija taitaisi saada sitä määrää kokemusta, jota lyhyemmillä purjehduksel-la ja useilla pysähdyksillä saisi. Lisäksi muutamalle ly-hyelle pätkälle olisi varmasti helpompi saada miehistöä. Strategiana olisi siis tulla päivän mittaisissa pätkissä.

hanki riittävän kokenut miehistöEnsimmäiset purjehdusta harrastavat tutut ilmoittau-tuivat siirtomiehistöön jo ennen kuin olin edes käynyt katsomassa yhtään venettä ostomielessä. Kun projekti eteni, potentiaalista miehistöä ilmoittautui lisää, mut-ta kun siirto ei ajoittunut tavalliseen lomakauteen, miehistöä olisi lähinnä viikonlopuiksi.

Helsingissä asuvia sukulaisia ja tuttuja lupautui pienen suostuttelun jälkeen myös avuksi, mutta heillä ei ollut ollenkaan purjehduskokemusta, joten kovin pahaan keliin ei heidän kanssaan uskaltaisi lähteä. Perimätieto kertoi, että tuohon aikaan vuodesta on aika tyventä, joten montaa päivää ei kelvollista säätä varmaan tarvitsisi odottaa.

Matkan edistyessä sain vielä lisää miehistöä puska-radion ja Ompun postituslistan kautta, joten miehis-tön hankkimisessa ei juuri tarvinnut tehdä töitä.

AjankäyttöSuunnitelma alkoi hahmottua: yksi miehistö tulee Oulusta maitse Turkuun, ja heidän kanssaan vene siirretään pitkän viikonlopun aikana niin pitkälle kuin kohtuudella mahdollista. Sitä ennen vene siirretään hyvällä säällä Helsingistä Hankoon ja sieltä edelleen Turkuun, reilun viikon kuluessa, kokemattomalla miehistöllä, ja minä odottelisin veneessä satamissa miehistöä ja sopivaa säätä. Onneksi pystyn tekemään etätöitä, joten koko kesälomaa ei tarvitsisi käyttää veneen siirtoon.

Kun Oulusta tullut miehistö olisi urakkansa tehnyt ja palaisi takaisin kotiin, olisin varmaan jo sen verran tottunut veneen käsittelyyn, että voisin siirtää sitä yksin tarvittaessa muutaman päivän – lisää miehistöä oli lupautunut tulemaan mukaan Kokkolasta Ouluun.

veneen kuntoPystytimme veneen maston myyjän kanssa Helsingis-sä, vertasimme varusteet sovittuun varustelistaan ja kävimme läpi kaikki kysymykset veneen ja sen varus-teiden käsittelystä, mitä minulla tuli mieleen. Sitten oli vuorossa koepurjehdus ja pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan veneeseen vesillä. Itse purjehdus meni hyvin, mutta satamaan palatessa moottori alkoi nikotella. Moottori oli lähes uusi, edellisenä vuonna asennettu, joten vika tuntui sekä ostajasta että varsin-kin myyjästä varsin kiusalliselta.

Koska kauppaa hierottaessa vene oli ollut vielä talviteloilla, olimme sopineet kauppakirjassa, että koe-purjehduksella havaitut olennaiset puutteet korjataan myyjän kustannuksella ennen kuin kauppa saatetaan loppuun. Totesimme yksimielisesti moottorin käynti-häiriön olennaiseksi viaksi ja myyjä soitti välittömästi asennuksen tehneeseen firmaan. Seuraavana päivänä asentaja oli takuutyönä käynyt tutkimassa ongelmaa, löytänyt vian, korjannut sen ja varmistanut vielä asian pitkällä koeajolla.

reitinvalinta: taktiikka ja sääKoska tarkoitus oli kulkea yleensä päivänvalon aikana satamasta satamaan, kuljettiin saaristossa yleen-sä väyliä pitkin. Muutama isompi selkä oikaistiin suoraan kompassisuunnalla sekä autopilotilla ja yksi yö purjehdittiin avomerellä, koska valaisemattomalla mutkaisella väylällä liikkuminen yöllä ei houkutellut.Olin onneksi saanut lainaksi kartat koko välille, sekä karttanäytöllisen käsi-GPS:n. Alkumatkasta

pikakoulutetut gastit lukivat karttaa ja minä pystyin keskittymään ohjaamiseen ja välillä ruoanlaittoon, loppumatkasta rutiinia oli tullut jo sen verran, että yksin liikkuminen vierailla vesillä tuntui sujuvan. Kun aikaisempaa kokemusta ei ollut, en ollut tullut ajatelleeksi, miten paljon satamaan poikkeaminen suoralta reitiltä vie aikaa – avomereltä on aina pitkä matka satamaan. Tämän takia siirtomatkaa tuli kokonaisuudessaan selvästi enemmän kuin mitä olin aluksi arvioinut.

Sää suosi melkein koko siirron ajan, yksi päivä piti odotella sumun hälvenemistä Kokkolassa, mutta muuten päästiin etenemään kelvollisessa säässä. Pe-rimätieto loppukevään ja alkukesän heikoista tuulista piti siis suurelta osin paikkansa. Samaten sääennus-tukset pitivät hyvin paikkansa.

yllätyksetKokeneelle purjehtijalle ei varmaan satu paljoa yllätyksiä. Kokematon purjehtija oppii paljon asioita yllättävistä tilanteista. Tässä muutama opetus:

A) Varmista, että raskaat esineet on kiinnitetty kun-nolla. Kovaan vastatuuleen ja -aallokkoon ajettaessa ankkurin kiinnike takakaiteessa petti, ankkuri putosi veteen ja ankkuriliinakela alkoi kelautua auki kovaa vauhtia. Onneksi ripeät gastit saivat kiskottua ankku-rin takaisin kannelle ennen kuin se ehti pohjaan asti.

B) Kuka tahansa voi tulla merisairaaksi, vaikka muuta luulee. Yöllä avomerelle kovassa keinutuksessa nukkuminen veneen sisällä vaatii ilmeisesti totuttelua.

C) Yöllä purjehtiminen ei välttämättä edistä mat-kantekoa, koska se voi vaatia lepopäivän heti perään. Jos kukaan miehistöstä ei nuku yöllä, on turha yrittää jatkaa purjehtimista seuraavana päivänä.

D) Merten vapaus ei tarkoita, että voi kulkea missä ja milloin vain. Kokkolan pohjoispuolella armeijan kovapanosammunta sulki vähäksi aikaa puolet Poh-janlahtea ja johti yhteen ylimääräiseen lepopäivään.

yhteenvetoKoko matkan kruunasi viimeinen legi purjeilla kun-non tuulessa Hailuodon tasalta kotisataman suulle. Vaikka kalenteriaikaa siirtoon meni kotiovelta kotio-velle kolmisen viikkoa, suurin osa siitä kului veneen varustelussa lähtösatamassa ja etätöissä eksoottisissa paikoissa. Vesillä olimme seitsemän päivää ja kaksi yötä, matkaa kertyi lähes 600 mailia, josta purjeilla vain noin 150. "Siirtopurjehduksella" yksi veneen tärkeimmistä ominaisuuksista on siis pitkä toiminta-aika moottorilla. Kun vene on yli 30 vuotta vanha, on mukana täytynyt olla onneakin, koska ankkurin kiinnikettä ja yhtä viinilasia lukuun ottamatta mitään isompaa ei särkynyt matkalla.

Iso joukko tuttuja ja sukulaisia uhrasi tähän matkaan vapaa-aikaansa, lainasi varusteita ja tarjosi neuvoja. Teille suuri kiitos!

teksti: marko winblad, s/y ledakuva: sanna meriläinen

Marsh on riski- ja vakuutuspalvelujen ykkösyritys maailmassa. Palvelumme kattavat mm. riskienhallintaan, riskikonsultointiin, vakuutusten kilpailuttamiseen, vakuutusohjelmien hallin-nointiin, riskien tunnistamiseen, arviointiin ja seurantaan sekä vahinkojen käsittelyyn liittyviä ratkaisuja. Marsh palvelee asiakkaita yli 100 maassa ympäri maailmaa. www.marsh.fi

Ilmoitus

18 ryöppy


19ryöppy

K esällä 2011 päätin hankkia oman pur-jeveneen – vain muutaman meripäivän päätteeksi. Kokemusta oli karttunut työ-paikkamme purjehduspäivän, antoisan Ompun noviisipurjehduksen ja yhden

vauhdikkaan tiistaikisan verran Saukkosen Timpan kädettömänä gastina. Eipä ihme, että hankintapäätös merkitsi painavia mulkaisuja kotijoukoilta. Suoras-taan pakkomielteisesti hankin aloittelijalle napakan Avance 245 Kaarinasta viime vuoden loppukesällä. Talven vene saisi nakottaa siellä.

Kukin starttaa veneilyn tavallaan. Minulla alku meni haastavamman kautta, ja kaikki suunnitelmat ensimmäisestä kesäsätä omassa veneessä menivät uusiksi...

Ei mEnnyt niin kuin strömsössä– vat satau ti, haljennu t pot kuri, konerikko… erilainen alku purjehduskaudelle.

kaarina–Oulu neljän päivän kokemuksellaMainosmiehen supliikilla sain pari vuotta purjehti-neen sipoolaisen ystäväni Mikko Säilyn uskomaan, että kesäkuun alun puolen Suomen mittainen siirtopurjehdus pienellä Avancella on mitä loistavin idea. Lähtöpäiväksi sovimme kesäkuun ensimmäisen viikonlopun, tavoittenamme edetä aluksi viidessä päivässä Piersaaren–Kokkolan seudulle. Vähänpä tiesimme mitä tuleman piti.

Petturipotkuri.

20 Ryöppy


rikaus, mitä se on?Lähtöviikonlopun koettassa pörräsin vuokrapösöllä Turun seudulla lastaamassa veneseen pitkän matkan tarvikkeita. Kassikaupalla kuivamuonaa, työkaluja ja tilpehöörejä. Hankintalistaa täydenteli veneen myyjä Marisailin Patrik ”Pati” Lundström, korvaamaton apu aloittelijalle. Itselleni jo terminologia oli kryptistä. Onneksi sain asiantuntija-apua niin telakalta kuiin Patiltakin. Opin minuutissa – ja unohdin kahdessa – moottorin ilmaamisen ja rikauksen saloja. Ja katso: lauantaiaamun koittaessa jo ajelin Avancella Kuusis-tosta lähtösatamaamme Airistolle.

Maha pyöri, potkuri ei”Kylläpä keinuttaa, vaikka ollaan laiturissa”, ihmet-telin lähtöpäivää edeltävänä lauantai-iltana. Viisi minuuttia siitä, ja pingoin Usain Boltin lailla Airiston huussiin. Sielläkin lähtölaukaus oli räjähtävä. Kuume kohosi, ja liian rempseä askel laiturilta veneesiin tiesi nyrkkipyykkäystä Airiston pesutuvassa.

Naapuriveneen imodiumilla pakki asettui, ja 12 tunnin uni korjasi kuntoa hieman. Maanantaina ilta-päivällä pääsimme matkaan. Kaksi päivää menetetty aikataulusta.

Mikä päivä. Täyttä aurinkoa, Turun saaristo ja kok-ka ohi Kustavin kohti Katanpään tykkisaarta. Perille pääsimme suunnitellusti, ja onpas Katanpää komea, tuumimme satamaan saapuessamme. Kone käyntiin ja vaihdetta pykälään. Ai ei vai? Vetoa ei löytynytkään. Laiturin lähestyessä vinossa survoin puolipaniikissa

pakkia päälle. Se sentään totteli. Pakittaen kierros ym-päri, uusi yritys, ja potkuri alkoi työntämään paattia eteenpäin.

Laiturissa ronklailimme vaihteita, ja ulkoista vikaa emme löytäneet. Koska asialle ei voinut tehdä mitään, emme antaneet sen pilata komeaa päivää. Nautimme saaren historiallisesta atmosfääristä ja kelpo ilta-ateri-asta, ensimmäisestä itse kokatusta Avancessa.

Aamulla uusi kurkkaus konehuoneeseen, puhe-luita Patille ja ja lopuksi kurotimme veneen allekin. Haa, löytö: taittolapapotkuri kieltäytyi avautumasta eteenpäin vaihdettaessa. Pakin kautta sentään saim-me vedon päälle. Taas puhelu Patille, ja neuvonpidon päälle matkaan Uuteenkaupunkiin, Salmerin telak-kaa. Meille Salmeri oli merenkävijän paras kaveri: työpäivän päättyessäkin mekaanikko ilmaantui oitis ihmettelemään ongelmaamme. Diagnoosi oli ikävä aikatulumme suhteen: vene nosturille aamusta. Ja sitten tutkitaan ja hutkitaan. Salmeri piffasi laituripai-kan ja pesutuvan. Kelpo väkeä.

Uudenkaupungin illassa tuntuma oli, että kohta matkamme maksaa maltaita. Ainakin mallasviskim-me ehtyi iloisesti. Päätimmekin, että mitäs tässä su-remaan: jos vene on sökö, ainakin kippari on jo terve, aurinko paistaa ja kesä on komeimmillaan.

Aamunkoi toi faktaa vastustuksestamme. Tait-tolapapotkurista löytyi kaksi hiusmurtumaa, jotka rasituksessa vääntyivät siksi vinoon ettei hammas-ratas keskellä jaksanut avautua. Marisailin Pati otta valppaasti kopin haasteestamme, ja jo samana iltana Matkahuoltoon ilmestyi uusi potkuri.

Taistelu jatkuu! Katanpään laiturissa.

21Ryöppy

kotiin kumipyörillä keinuenMutta. Viipyilyt sotkivat suunnitelmamme pahan ker-ran, ja gastini Mikko joutui palaamaan työaskareihin-sa. Päätimme jättää Avancen lainapukille telakalle odottamaan jatkosuunnitelmia: uusi reissu ja uusi gasti vai vene kumipyörillä kotiin?

Viimein heinäkuussa vene kotiutui Ouluun rekan kyydissä, ja kuskin kanssa saimme Avancen rikattua-kin napakasti. Loppukesän piti jo mennä mukavam-min uusia tuulia haistellessa Oulun edustalla. Mutta jos startti oli vaikea – kauden lopussakin startti sotki harrastusta. Se ei enää pelaa säntillisesti ja Yanmarin pannu odottaa tarkempaa syyniä talvella.

Mitä voisin toisin?Ennakointini oli mielestäni kattava: saaristolaivurikurs-si, purjehduskoulu, kokenut, tolkku kaveri gastina, realistinen aikataulu, telakalla huollettu vene ja moot-tori ennen lähtöä. Ja sittenkin koko kesän purjehdus-suunnitelmat menivät meni kerralla uusiksi. Ja voivat mennä vastakin. Tästä on hyvä jatkaa uuteen kauteen.

teksti ja kuvat: juha mikkilä, s/y matilda

S/Y Matilda ylös vedestä Salmerin telekalla Uudessakaupungissa.

22 ryöppy

O limme perjantai-iltana työpäivän jälkeen päristelleet tyynessä säässä Yamaha 4 hv -perämoottorilla Röyttään. Ilta vaihtui yöksi saunaa lämmitellessä ja lauantaiaamun brunchiksi paiste-

limme lättyjä. Lauantaina saimme tuulta purjeisiin ja ehdimme myöhään illalla laituriin Selkä-Sarveen. Ajoitus oli oikea, sillä sauna oli lämmin ja muut olivat jo kylpeneet. Saari oli varsin mukavan näköistä ranta-niittyä ja katajanummea. Lammaslauma oli pitämässä huolta maisemoinnista. Sunnuntaina purjehdus Båtskarsnäsiin ja autolla takaisin Ouluun. Sanna ja Marko olivat nopeita käänteissään ja lähtivät samalle illalle purjehtimaan Markon Ledaa kohti Marjaniemeä Perämeren ylitykseen ja eskaaderin alkuun.

15.7. heräsin Venlasta aurinkoiseen ja tuuliseen aamuun. Gastini Sanna ja aamukahvit löytyivät Ledas-ta. Kipparikokouksessa sain kolme kassillista tavaraa ja informaatiota Ruotsin puolen paikoista. Nämä oli jaettu muille edellisissä satamissa. Kipparikokouk-

s/y venla ja

Bottnia Eskader Bottnia Eskader alkoi osaltani 15.7. Båtskarsnäsistä. Edellisenä iltana olin juhlinut kainuulaisia kesähäitä ja karannut kesken häävalssin jälkeen. H-veneeni Venla oli valmiiksi odottamassa Båtskarsnäsin Norrkust Marinassa, sillä olimme viinosen sannan ja Winbladin Markon kanssa purjehtineet sen sinne edellisenä viikonloppuna.

sessa asiat selvisivät sekä ruotsiksi että suomeksi. Ilmoitin Venlan seitsemän solmun ryhmään. Venlan kiihdyttäminen seitsemän solmun vauhtiin vaatisi jo kohtuullista tuulta. Koska muut ryhmät olivat 28 ja 14 kn., niin pitäisi sitten yrittää huippukeskinopeuteen seitsemän solmun ryhmässä.

Itätuulta oli n 10 m/s, joten reivasimme varalta lähtiessä. Reivin pääsi jo pian irrottamaan, sillä tuuli ei yltynytkään vaan hieman tyyntyi. Maisema oli ma-talaa saaristoa. Saaria oli enemmän kuin kotivesillä mutta väylät olivat mukavan leveitä. Suomen aluevesi-rajan jälkeen reittimme koukkasi lähemmäksi rantaa, väylät kapenivat ja merimerkit lisääntyivät. Purjeh-dimme viimeiseen tuulen henkäykseen asti ennen moottorin käynnistämistä ja saavuimme aisapaikalle Tornion Lettoon illan korvassa. Matkaa oli kertynyt 28 Nm. Letossa oli hyvin hoidetun näköistä; hyvä-kuntoiset rakennukset, maja ja saunat. Satamassa oli meneillään hyväntuulinen hyörinä: Mustaparta-esityksen viimeiset tahdit kuuluivat, ruotsalaiset olivat

ryöppy

aloittaneet spontaanin kuorolaulunsa, paikallinen veneseura myi lohikeittoa ja lättyjä. Ledan sitloodasta muodostui Ledan, Ompun ja Venlan miehistöjen after-sail-kokoontumispaikka. Kun ruotsalaisten yh-teislaulu illalla hiljeni, jatkui maailman parantaminen suomalaisvoimin.

Seuraavana aamuna hellettä ja aurinkoa riitti mut-ta tuulesta ei ollut tietoakaan. Edessä oli lyhyt 13 Nm matka Kemiin. Matka taittui moottorillakin nopeasti. Meillä ei ollut mitään intressiä päästä perille erityi-sen nopeasti ja niin päätimme ankkuroitua kolmen veneen muodostelmaksi matkan puoliväliin. Nyytti-kestiperiaatteella saimme aikaiseksi kolmen ruokala-jin lounaan keskellä Perämerta. Juha, rohkein meistä, uskaltautui uimaankin. Ankkuroitumisen aikana oli alkanut tuulla. Yksitellen irtaannuimme letkasta ja pääsimme myös nostamaan purjeet. Saavuimme Kemin Uleninrantaan iltapäivällä. Uleninranta on lähes keskustassa ja siellä sijaitsee kolmen kemiläisen veneseuran talot. Kadun pätkältä löytyy useampia ravintoloita ja kesäterasseja. Vierasveneilijä pääsee käyttämään suihkua, saunaa ja pesukonetta. Kuuman päivän iltaa vietimme grillailemalla Ruotsin puolella eskaaderiveneisiin jaettuja king size -pihvejä.

Eskaaderin pisin päivämatka 37 Nm oli Kemis-tä Iin Röyttään. Alkumatka päästiin purjehtimaan leppoisassa myötätuulessa. Oli hieno fiilis purjehtia aurinkoisena päivänä hyvässä tuulessa ja katsella purjeveneletkaa erivärisine spinaakkereineen. Valit-simme Ulkokrunnin kautta kulkevan reitin ja pääsim-me purjehtimaan pitkiä halsseja syvässä vedessä. Oikealla puolella avautui avomeri. Suunnittelimme merilounastauon uusimista. Venlan kaiku sekosi aallokon aiheuttamista kuplista tai kalaparvesta ja antoi meille pari väärää hälytystä. Paniikkivendan ja sydämen tykytysten jälkeen päätimme jatkaa suorin-ta tietä Röyttään. Lohikeiton äärellä jatkettiin vielä purjehduspäivän moninaisten seikkailujen selvittelyä. Reissun parhaat löylyt saimme Röytässä Iin meriseu-ran rantasaunalla.

Viimeisellä legillä Röytästä kaupunkiin oli jälleen purjehduskeliä ja spinaakkeriosuuksia. Arki alkoi vali-tettavasti hieman muistua mieleen tuttujen maisemien myötä. Eskaaderi päättyi Seelariin ja hetken Seelarissa pystyi vielä kuvittelemaan olevansa turisti omassa kaupungissaan. Seelarissa pidettiin eskaaderin lopuksi juhlapuheet ja nautittiin lopettajaispäivälliset.

Vastatakseni kysymykseen ”mitä jäi käteen”, voinen todeta, että eskaaderi antoi etukäteen suunni-tellun ja ohjelmoidun kesälomamatkan. Eskaaderin eteen oli tehty paljon talkootöitä. Tästä täytyy olla

...upeita hetkiä merellä, liudan uusia laiturituttuja, tuulienergiaa akkujen lataamiseen, nauramalla hankittuja lisäelinvuosia ja syvän naamarusketuksen aurinkolasiraitoineen.

kiitollinen, sillä reissulla sai kokemusta ja varmuutta matkapurjehdukseen, upeita hetkiä merellä, liudan uusia laiturituttuja, tuulienergiaa akkujen lataami-seen, nauramalla hankittuja lisäelinvuosia ja syvän naamarusketuksen aurinkolasiraitoineen. Hyvän reis-sun tekevät kuitenkin ennen kaikkea ihmiset. Kiitok-set kaikille eskaaderilaisille! Erityiskiitokset huippu-gastilleni Sannalle ja hilpeälle seurakunnalle Ledassa ja Ompulla! Seuraavalla eskaaderilla nähdään!

teksti ja kuvat: sanna meriläinen, s/y venla

Omppu eskaaderillaompulla eskaaderille osallistui 11 pur-jehtijaa. Pääosa eskaaderille osallistuneista olivat OM:n purjehduskoulun käyneitä ja loput Ompun muusta toiminnasta tuttuja purjehtijoi-ta. Omppua varusteltiin eskaaderille – kipparit tarkistivat, että kamppeet toimivat. Myös kart-toihin sijoitettiin. VHF-puhelin saatiin lainaan kari lukkarilalta. Bunkraus hoidettiin Oulusta käsin lähes koko reissulle. Ruoanlaittoa varten mukana oli Trangioita ja erilaista retkiruokaa. Eskaaderin aikana Ompussa yöpyi parhaimmil-laan neljä henkilöä. Miehistöjen vaihtopäivinä saimme lisäpaikkoja Ledalta ja iso osa reissua mentiinkin "käsi kädessä" Ledan ja Venlan kans-sa yhdessä lounastaen ja miehistöä vaihtaen.

Kelit suosivat. Saimme tuulta ja tyyntä, myö-tää, ja vastaista, aaltoa ja maininkia. Kovaa keliä saatiin oikeastaan vain ylityksen loppumaileilla. Reissu olikin pääasiassa purjehdusrutiinien vahvistamista ja perusmanöövereiden harjoi-tuksia sekä hyvänhenkistä seuranpitoa. Retki-purjehdukseen Omppu on mainio. Jos ei ole niin tarkka tiettyjen toimivien varusteiden, kuten lämppärin, suhteen... Tai jos viihtyy kosteissa olosuhteissa ja kovalla alustalla, niin tervetuloa retkeilemään Ompulla!

sanna viinonen

ps. Lisää tarinoita tämän kesän eskaaderista löydät Sunitan blogista sunitaseilaa.blogspot.com

24 Ryöppy

ingEnvinnErvolvo suursaari racessa

Ingenvinner osallistui tänä kesänä Volvo Suursaari Raceen, joka on Suomen suurin avomeripurjehduskilpailu. Tällä kertaa olosuhteet olivat vaihtelevat. Matkalla oli tyyntä, kevyttä ja kovaa tuulta, oli lenssiä, slööriä ja kryssiä. Paluumatkan kovatuulinen kryssi kävi useille venekunnille liian haastavaksi, jonka vuoksi keskeytyksiä oli runsaasti. Me jaksoimme maaliin asti ja sijoitus oli kolmas lys2-luokassa.

25Ryöppy

A lkutilanne. Reilut vuosi sitten, taisi olla elokuuta 2011, eräs torniolainen lapsuuteni kaveri Unholan Marko otti yhteyttä ja kertoi alkaneensa kilpapur-jehtijaksi. Hän oli hyvän ystävän Au-

tion Petrin, "Pönän", kanssa hankkinut purjeveneen, uuden Dufour 34e:n, Ingenvinnerin. Aikaisempaa purjehduskokemusta heillä ei ollut lainkaan. Make ja etenkin hänen isänsä, ovat kuitenkin takavuosina kalastaneet ja liikkuneet merellä tosi ahkerasti. Make siis kysyi minua mukaan tämän kesän Volvo Suursaa-ri Raceen. Muistissani oli vuoden 2008 vastaava kisa, jonka keskeytimme välinerikkoon. Mietin hetken ja sanoin, että tulen, jos saan ottaa yhden kaverin mu-kaan. Ajattelin silloin, että onnistuisimme kahdestaan osaavan kaverin kanssa selviytymään veneellä kaikissa oloissa. Eipä ollut Heinosen Jaria Räntä Racen afte-reissa vaikea houkutella mukaan.

syksyn treeni Make pyysi tulemaan viime syksynä Helsinkiin ja tutustumaan heihin ja veneeseen Hoskin torstais-kabojen päätöskisassa. Mikäpä siinä. Sovimme, että aamupäivän treenaamme porukalla ja illalla on sitten viikkokisat. Kivimäen Tommi oli liittynyt porukkaan. Päivä oli kovatuulinen. Kun teimme lähtöä ulos Maken kotirannasta Laajasalosta, oli tuulta yli 15 m/s. Kyselin mikä purje keulalle heitetään selvisi, että heil-lä on vain ja ainoastaan 140 % rullagenua. Itseasiassa sekin paljastui WB:n kevlar ykköseksi. Pahaa teki vääntää tuota hienoa uutta purjetta rullalle. Saimme veneen purjehdittua Hoskille, mutta harjoitus muo-dostui enemmän taisteluksi olosuhteiden kanssa.

torstikset Iltaa kohden tuuli hiukan moinasi noin 10 m/s, mutta tietenkään kukaan muu ei lähtenyt liikkeelle täysillä purjeilla. Mutta vaihtoehtoja ei meillä ollut. Kyllä silloin jo totesin Ingenvinnerin kantavan hyvin purjeensa, vaikka aavistus liikaa niitä oli. Totesin myös muun miehistön kokemattomuuden Kuljun Raimosta huolimatta, joten päätin pitää spinnun pussissa. Tulimme maaliin pikkuförstien seassa (First 31.7), joita Hoskilla on useita. Emme olleet tasoitetuis-sa ajoissa viimeisinä, kuten muissa kisoissa Ingenvin-nerille oli tainnut käydä.

PurjeostoksetMake ja Pönä kyllä ymmärsivät, että tuo purjevarus-tus ei riitä purjehtimiseen kovemmassa tuulessa, saa-tikka kilpapurjehdukseen. Talven mittaa he hankkivat kevyen tuulen genua ykkösen, kolmosen ja nelosen, myrskyfokan ja -ison ja kevyen tuulen spinnun. Rulla keulalla vaihtui foiliin, myös kölin ja bulbin profiilit viimeisteltiin sekä pohja maalattiin. WB:n kanssa purjekauppoja hieroessa ilmeisesti Kristiina alkoi houkutella heitä ORCi MM-kilpailuihin elokuussa 2012 Helsingin Särkälle. Kevättalvella Make sanoi, että Ingenvinner on muuten ilmoittautunut MM-kisoihin. Hän pyysi minua kippariksi. Lupauduin kisoihin ja ajamaan venettä, jos saan ottaa toisenkin kaverin mukaan. Olin tosi helpottunut, kun Pajalan Jussi pääsi lähtemään sekä Suursaaren kiertoon, että MM-kisoihin.

AlkuvalmistelutVolvo Suursaari Race on eräs suurimpia Suomen avomerikilpailuita. Lähtö ja maali ovat Espoossa Hau-kilahden edustalla. Kotkan majakan kautta käydään kiertämässä Venäjälle sodassa menetetty Suursaari. Takaisin tullaan samaa reittiä. Matkaa kertyy suoraa tietä n. 170 merimailia. Kisan startti oli perjantai-iltana 8.6. Ingenvinnerin miehistössä olivat Make ja Pönä, minä, toinen Jussi ja Jari Oulusta ja Tommi. Perjantaipäivän treenailimme ja tutkimme purje-garderoobia ja tietysti bunkrasimme.

slööri kasuunilleOsallistuimme Suursaari Raceen LYS2-luokassa. Tuuli oli kevyttä noin 3–4 m/s lounaan puolelta ja aurinkokin paistoi. Lähdön jälkeen purjehdimme pät-kän spinnulla Melkin kupeelle, josta Helsingin maja-kalle (kasuunille) oli slööriä, osin tiukkaakin, mutta vastakäännöksiä ei tarvinnut tehdä. Meidän kanssa rinnan ja lähellä kulkivat mm. virolainen Fanatic (Guyline 355), suomalaiset Onyx (X-99) ja Jasmiina (Mannerberg 31). Suuremmat ja nopeammat veneet, esimerkiksi Luna (Finngulf 46), ohittivat meidät ennen kasuunia. Heitä oli kiva seurata ja muutenkin tunnelma ensimmäisenä iltana oli katossa.

26 Ryöppy

spinnulla kotkaanKäytännössä koko yön oli kevyttä lounaistuulta, siis kasuunilta spinnu ylös ja itäkoilliseen kohti Kotkan majakkaa. Ingenvinnerin spinnu osoittautui kapeaksi korkeuteen nähden. Senkin vuoksi otimme taktiikak-si ajaa melko reilusti leikkaavaa kurssia ulkona, mak-simi VMG:tä. Toisaalta hiukan ylös ajamalla lähes-tyimme nähdäksemme merkkiä nopeimmin. Kerran jiippasimme hiukan keskemmälle fliittiä. Yö sujui kivasti, välillä levähdellen ja miehistöä vaihdellen. Aamulla olimme Kotkan majakalla samaan aikaan Fanaticin kanssa ja edelllä Onyxiä ja Jasmiinaa. Oli ollut helppo yö.

suursaariKotkan majakalta käännyimme tiukasti nousevaa kurssia kohden Suursaarta. Usein saaren kierto on muodostunut vaikeaksi, koska korkea, kumpuileva saari aiheuttaa tyveniä saaren katveeseen. Niinpä tiukasti katselimme edessä olevia veneitä, joista osa on valinnut reitin rannan tuntumasta, mutta enem-mistö halusi lähestyä saarta hiukan ulompaa. Rannan lähellä oli kapeahko tuulivana, jota pitkin luovimme kivasti saaren eteläpäähän. Suursaaren eteläpäästä laskettelimme lähes ruuhkassa spinnulla Kotkan majakalle. Saari oli kierretty ja paluumatka alkanut. Oli lauantai-iltapäivä.

tyvenMelko pian käännöksen jälkeen tuuli heikkeni kun-nes tyyntyi aivan kokonaan. Tässä tyvenessä jäimme tamppaamaan vanhassa läikkeessä paikoilleen. Jotkin venekunnat saivat purjeet hiukan paremmin ve-toon ja pääsivät etenemään meiltä karkuun. Pönä ja Tommi päättivät hörpätä huikat punkkua ja taisinpa itsekin lasillisen ottaa. Lihapata lämpeni uunissa päivälliseksi. Tuulisipa.

kova kryssiSääennustuksista olimme kuulleet, että luvassa olisi kovatuulinen kryssi, joka alkaisi noin klo 20. Tyynes-sä olimme vaihtaneet keulalle pienemmän genua kol-mosen siinä toivossa, että se jaksaisi pysyä paremmin muodossaan. Tuuli alkoi nousta tasaisesti. Puolessa tunnissa toinen Jussi nousi uniltaan ja olikin jo aika ottaa reivi isoon. Tunnelma oli aluksi hyvä, kun parin– kolmen tunnin tyvenen jälkeen matka alkoi taittua. Tuuli yltyi edelleen ja otimme isoon toisen reivin. Enimmillään näimme tuulimittarissa lukeman suhteellista tuulta 23 m/s suoraan vastaan. Sitten mit-tari pimeni. Satoi ja vesi roiskui vaakasuoraan. Pie-nelle nelos jennille olisi ollut käyttöä, mutta eivätpä keulagastit olleet kovin innokkaita purjeen vaihtoon. Toimintakyky meni vähitellen märkyyteen ja kylmyy-teen sekä oksennustautiin. Hankalaksi osoittautui se, kun Tommi ei yltänyt suojan puolen laidalle turva-valjas kiinni. En uskaltanut löysätä häntä irti noissa oloissa, joten sitloodasta tuli loppumatkaksi pinkki ja tosi liukas. Tommi, Pönä ja Makekin oksentelivat, jonka seurauksena heidän energiat loppuivat ja vilu iski. Heidän oli pakko mennä kajuuttaan. Tällaista voi avomeripurjehdus olla.

27Ryöppy

raskastaPahimmat puuskat olivat ohitse ja tuuli vakiintui noin 15 m/s. Aivan täysin emme kilpailua kuitenkaan luovuttaneet, vaikka olihan se pahimmillaan enemmän selviytymistä. Toisen Jussin ja Jarin kanssa mietimme kannattaako luovia mieluummin rannan vai meren kautta. Puolen yön jälkeen, oikeastaan silloin, kun keli oli pahimmillaan, ajattelin mennä nukkumaan vähäksi aikaa. Edessä olisi pitkä ja raskas yö. Aallokko oli niin vellova, että myös minuun iski meritauti. Oksensin kerran. Onneksi toinen Jussi päästi minut ohjaamaan ja olo parani. Helppoa ei ollut muillakaan. Kuulimme VHF:stä lukuisten muiden venekuntien keskeyttävän. Kahdesta veneestä oli mennyt masto ja kahdelle oli tul-lut peräsinvaurioita. Näimme myös kuinka yksi suuri X-43 luovi pelkällä fokalla hitaammin kuin me. Kova luovi avomerelle on raskasta kaikille.

yksinäistäJoskus kahden maissa toinen Jussi meni sisälle na-vigoimaan. Kun häntä ei kuulunut takaisin kannelle, Jari sanoi, ”nukkuu istuallaan karttapöydän ääressä.” Vene oli oikeastaan aika hyvässä balanssissa, helppo ohjata, ja aallokko jotenkin säännöllisempää vaikkakin korkeata. Jariakin alkoi vähitellen palella ja hän siirtyi istumaan oviaukkoon tuulensuojaan. Tovin päästä Jari kysäisi, että ”pärjäänkö, jos käyn vähän aikaa sisällä.” Jäin yksikseni kannelle keskellä yötä ajamaan venettä kohden kasuunia. Kalbådagrund Porvoon edustalla sivuutettiin yöllä kello kolme. Minuakin väsytti ratin takana niin, että silmät väillä silmät painuivat kiinni. Toinen Jussi tuli kannelle kello neljä suoraan puik-koihin, yksin. Olin niin väsynyt, että oli pakko mennä heti nukkumaan vahingossa Maken viereen, ymmärtä-mättäni sitä. Toinen Jussi sanoi, purjehtineensa yöllä Fanaticin ohitse, joka oli päässyt karkuun tyynessä. Merellä on joskus aika yksinäinen olo.

spinnulla sisäänKahdeksan aikoihin nousin taas kannelle. Ennen ka-suunia, joka kierrettiin aamulla kello kahdeksan, tuuli heikkeni. Toinen Jussi ja Jari olivat purkaneet kahdes-taan reivit ja vaihtaneet keulalle genua ykkösen. Tässä vaiheessa kannella oli ollut liian vähän käsiä ja Fana-tic pääsi ohitse. Kasuunilta sitten lasketeltiin spinnul-la kohden maalia ja kaikki kömpivät kannelle. Maaliin tulon jälkeen Haukilahdessa juopasimme tuopit ja söimme lounaan. Toinen Jussi ja Jari nukkuivat ansai-tusti, kun siirsimme veneen Hoskille. He nukkuivat yöllä korkeintaan tunnin–pari, ja senkin huonossa asennossa. Minä nukuin reilut kolme tuntia, muut ajallisesti jo aivan tarpeeksi.

unohtumaton kokemusIngenvinner sijoittui kisassa LYS2-luokassa kolman-neksi. Fanatic voitti. Maaliin luokastamme purjehti seitsemän venekuntaa, 15 keskeytti meidän luokassa. Kaiken kaikkiaan keskeyttäneitä oli lähes 50, kun matkaan lähti 115 venekuntaa. Itselle ja varmaan muillekin kisasta jäivät hyvät muistot. Ingenvinneris-sä purjehtivat Marko Unhola, Petri Autio, Jussi Pon-kala, Jussi Pajala, Jari Heinonen ja Tommi Kivimäki. Elokuussa olivatkin sitten MM-kisat, joista kirjoittelen seuraavaan lehteen. Nämä molemmat kisat olivat unohtumattomia kokemuksia, joihin kannattaa tilaisuuden tullen tarttua ja tällaisiin tapahtumiin kannattaa tietoisesti myös pyrkiä.

teksti: jussi ponkalakuvat: juha heiskanen & marko unhola, s. 24

28 ryöppy

itämErEn aartEEtO lemme purjehtineet viisi kesää Perämerellä seilaten sitä ristiin rastiin, niin myötä- kuin vastapäivään! Saamamme tehtävä oli mielenkiintoinen, mutta viiden kohteen valitseminen lukuisista mukavista paikoista oli vaikeaa. Seuraavassa sekalainen valikoima erityyppisiä kohteita sekä Suomen että Ruotsin puolelta. Helpottaaksemme omaa valintaamme rajasimme alueeksemme Perämeren rannikon Skellefteåsta Kalajoelle.

UUsi jUttU- sarja!

29ryöppy

Bjuröklubb64°28,70’ P, 21°34,20’ I (Skellefteå)Veneemme Alidan edelliset omistajat Pietarsaaresta purjehtivat usein Bjuröklubbiin ja suosittelivat sitä meille. Upea niemennokka ja kiva pieni satama-allas, jossa on tunnelmaa. Harjun päällä oleva majakka ja kahvilarakennus ovat tietysti nähtävyyksiä, mut-ta mikä tekee Bjuröklubbista erityisen? No se, että tiistaista sunnuntaihin kello 12-17 Tonic-veneestä saa taatusti ostaa tuoretta kalaa, savukalaa ja rapuja.

Suosittuun paikkaan saattaa olla tungosta varsin-kin kun se on erittäin pieni, mutta myös ulkopuolelle on hyvä ankkuroida. Sataman uuteen saunaan mökki-läisetkin tungeksivat saunomaan…

www.bjuroklubb.se

Purjehdus luulajan saariston pohjoisosassaLiggskär 65°30,6’ P, 22°21,9’ I (LSS:n kerhosatama, Luulaja) – Gårdsviken 65°46,0’ P, 22°45,1’ I (TBK:n kerhosatama, Bergön, Töre)Matka Luulajan Likskäristä, tai paremminkin Liggskä-ristä kuten kerholaiset saarta kutsuvat, Tören vene-kerhon Gårdsvikenin satamaan Bergön saarelle on suojaisaa saaristopurjehdusta parhaimmillaan. Legi on mielenkiintoinen, sillä vaihtoehtoisia reittejä on pal-jon. Matkalla on korkeahkoja kalliosaaria, retkisatamia, asuttuja saaria ja ankkurointipaikkoja, joista varmaan seuraavissa Ryöpyissä kerrotaan. Matalat on hyvin merkitty, rannat ovat suhteellisen jyrkkiä ja voit purjeh-tia vaikka joka kerta vähän eri reittiä saarten välissä.

Tämän kesän lomamatkalla Siksundön ja Bergön saarten välissä Siksundetissa meitä odotti Ruotsin rajavartioston partioalus vesijetteineen. Tarina kertoo, että samassa paikassa 80-luvulla etsittiin Neuvos-toliiton sukellusvenettä syvyyspommein. Viitatkin kuulemamme mukaan kerättiin yön aikana alueelta pois. Tällä kertaa rajavartiosto ei toki etsinyt sukellus-venettä, vaan valvoi huviveneilijöiden turvallisuutta. Toivoimme suorastaan, että meidätkin olisi pysäytetty kuten kaikki Ruotsin lipun alla seilanneet pienve-neet. Mutta ei, ilmeisesti olettivat, että suomalaisella purjehtijalla on kaikki tip top. Olisimme mieluusti näyttäneet mukana olevat luvat, katsastusvarusteet ja turvavälineet. Miehistömme naispuoliset jäsenet turhaan toivoivat urheilullisen rajavartijan hurautta-van Alidan kyljelle!

www.provasegla.se, www.torebatklubb.org

stora trutskär65°45,53’ P, 23°22,60’ I (KSMS kerhosatama, Kalix)Lähestyessämme Axelsvikin öljysatamaa v. 2008 olimme epäuskoisia, että täältä voisi löytyä viehättävä veneilyseuran kerhosatama. Mutta kyllä löytyi. Kape-an salmen linjataulut johdattavat perille.

Stora Trutskär oli ensimmäinen ruotsalainen kerhosatama, jossa vierailimme. Meitä mietitytti mennä ”yksityiseen” satamaan, mutta ruotsalaisten vieraanvaraisuus yllätti meidät positiivisesti. Olem-me kokeneet, että tämä vieraanvaraisuus pätee myös muissa ruotsalaisissa kerhosatamissa.

Suojaisa satama, mukava ranta, kanootit, kerhotalo ja Perämeren suurimmat ikkunat rantasaunassa. Siitä muistammekin erään kerran, kun ruotsalaisherra kertoi lämmittäneensä saunan suomalaisvieraita varten erityisen hyvin. Suurten maisemaikkunoiden takia saunaa on yleensä vaikea saada kuumaksi. Tällä kertaa siitä ei ollut pelkoa! Jo pukuhuoneessa tuntui saunan hehku. Löylyhuoneen ovea avatessa kuumuus iski päälle, kiuas hehkui kauttaaltaan punakylkisenä. Kiuasta sivuuttaessa melkein karvat paloivat jaloista – ei puhettakaan, että olisimme uskaltaneet heittää vettä kiukaassa olleille rannan kiville. Jäähdytimme saunaa pitämällä ovea auki ja heittämällä vettä oven-raosta pesuhuoneen puolelta. Tulipalolta kuitenkin vältyttiin, vaikka seinä mustui piipun vierestä.

www3.idrottonline.se/KalixSegelMBSS-Segling

selkä-sarvi65°36,9’P, 24°11,7’I (Perämeren kansallispuisto, satamanumero 1952)Useimmat meistä ovat varmasti käyneet Selkäsarvessa, mutta kaiken varalta päätimme ottaa sen esittelyyn: on-han Selkäsarvi todellinen Perämeren helmi! Kävimme saaressa heti ensimmäisenä purjehduskesänämme ja vinkki taisi tulla Ponkalan Jussilta. Sarvi on mielestäm-me hyvä matkasatama, jos Kemiin saakka ei ole halua tai tarvetta mennä. Se sijaitsee lähes rajalla ja siitä on siis hyvä jatkaa matkaa Suomen tai Ruotsin suuntaan. Saaressa on ehdottomasti Perämeren parhaat löylyt ja on jo saunan takia käymisen arvoinen!

Selkäsarvessa voit hyvällä tuurilla nähdä meribiolo-geja työssään – vaikkapa tv:stäkin tutun Essin, tavata yhden Suomen yhdeksästä erävartijasta ja päästä ihai-lemaan kansallispuistoa vartiotornista. Joka kerta käve-lemme luontopolkua eteläkärjen vanhaan kalastajaky-lään ja käymme Ailinpietin kämpässä tunnelmoimassa.

Aurinkoisina viikonloppuina ja heinäkuun lopulla olevien Sarvipäivien aikaan satama-allas on taatusti täynnä, mutta yhtä varmasti myös kaikille löytyy paikka!

f i.wikipedia.org/wiki/Selkä-Sarvi

konikarvon kalasatama64°13,0’P 23°41,0’I (Rahjan saaristo, Kalajoki)Olimme kerran huonossa kelissä purjehtimassa Kokkolasta Raaheen ja mietimme, että olisipa kiva, jos väsymyksen iskiessä voisi pysähtyä suojaiseen satamaan. Hyvää vaihtoehtoa tälle välille ei löydy Käyntisatamat -kirjasta, mutta Lukkarilan Kari vinkka-si meille kerran Rahjan kalasataman eli Konikarvon. Kävimme tänä kesänä tarkistamassa sen ja totesimme loistavaksi paikaksi!

Kyseessä on siis Rahjan laivasataman läheisyydessä oleva erittäin suojainen kala- ja venesatama. Satamas-sa ei ole merkittyjä vieraspaikkoja, mutta tilaa kyllä löytyy ja syvyyttä isommallekin veneelle. Erikoisuutena suosittelemme vierailua satamassa olevalle KalaKallen kalasäilyketehtaalle, josta voi hankkia täydennystä muonavarastoon mm. löylylohta ja hiillossiikaa - hyväl-le maistuivat! Satama-altaassa voi ihailla Konikarvossa kotisatamaansa pitävää kaljaasi Ansiota. Metsähal-lituksen luontokatos esittelee Rahjan saaristoa ja saaristolinnustoa kuten pilkkasiipiä, joita näimmekin runsaasti. Kaiken kaikkiaan nautimme kalasataman tunnelmasta ja Rahjan saariston maisemasta.

www.metsa.f i/sivustot/metsa/f i/Hankkeet/REDI/ Documents/Redi_Liite2_Perämeren%20satamat.pdfwww2.kalajoki.f i/rahjansaaristo/pdfs/linnusto.pdfwww.plassi.f i

tuovi pasma ja teemu leppänen, s/y alida

Ilmoitus

www.meidanveneilykauppa.fi

Bothnian Arc Marine Oy

www.bothnianarcmarine.fi

[email protected]

Juha Manninen

+358 (0)44 277 5416

juha.manninen@bothnianarcmari

ne.fi

Kausisäilytys

patjoille/purjeille

100 €

per kausi.

Kaikki

Balticin liivit

-20 %

31Ryöppy

M erenkävijöiden lohikeitto valmistetaan niistä tarvikkeista, mitä saatavilla on. Mitä enemmän on kokkeja, sitä parempi on myös soppa. Yhdeksi Valon juhlien

kokiksi ilmoittautunut Liisa jännitti koko päivän mitä tarvikkeita Ryöppy tuo – vai tuoko mitään. Sopan resepti elää kokkien mukaan ja sitä parannellaan sitä mukaa, mitä keittoeriä valmistuu. Seuran majalla valmistuu kerralla kaksi 10 litran kattilaa. Vuosien kokemuksella keitto on mereltätulijan suussa aina hyvää, joten tämä resepti on ns. takuuvarma.

etukäteisvalmistelut Ω valmistellaan lohi (fileroidaan tai haetaan valmiina paloina kaupasta)

Ω kuoritaan ja pilkotaan perunat (tai haetaan valmiina kaupasta)

valmistus1. laitetaan vesi kiehumaan2. lisätään kiehuvaan veteen kuoritut ja pilkotut

perunat

3. lisätään kalaliemikuutiot, maustepippurit, ruohosipuli ja pilkottu purjo

4. kun perunat ovat melkein kypsiä, lisätään lohipalat5. lopuksi maustetaan voilla, kermalla ja tillillä6. lisätään suolaa sopivasti

Ainesosat vuoden 2012 lohikeitossa Ω Perunaa 6 kg Ω Purjoa 1 kpl Ω tilliä 3 pussia Ω voita Ω kermaa 3 l Ω Maustepippuria Ω ruohosipulia Ω suolaa Ω lohta 11 kg Ω kalaliemikuutioita

Nautitaan kahden juustorieskapalan ja sopivien ruokajuomien kera.

Tämän vuoden Valon juhlien sopan tekoon osal-listuivat Liisa Lehto, Ritva Parhi, Päivi Huhtela, Nina Lindholm, Helinä Puranen ja Kati Kahlos.

pent teri

Merenkävijöiden lohikeitto

Tulevia tapahtumia

OULUN MERENKÄVIJÄT RYpl 37, 90101 oulu

.Y83

6.10. Lipunlasku Johteen-pookissa klo 17.30, palkintojen jako Seelarissa klo 18 ja lipunlaskuillallinen Lasaretissa klo 20

13.10. Dieselmoottori-koulutus (BAM)

27.10. Uudet kilpapurjehdus-säännöt -seminaari (Espoo)

15.11. Oulun merenkävijät ry:n syyskokous 2012

24.11. Voimaa seuratyöhön -seminaari (Helsinki)

25.11. Sääntömääräinen Suomen Purjehdus ja Veneily Ry:n liitto kokous (Helsinki)

8.12. OM:n pikkujoulut

25.–27.1.2013 Juniori-toiminnan päivät ja nuorten leiri (Tampere)

Kokouskutsuaika 15.11.2012 klo 18paikka Hietasaari, Kansankentäntie 11,

Johteenpooki

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen järjestäytyminen

3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys

5. Päätetään liittymis- ja jäsenmaksujen suuruus seuraavaksi kalenterivuodeksi

6. Vahvistetaan toimintasuunnitelma

7. Vahvistetaan tulo- ja menoarvio

8. Valitaan yhdistykselle kommodori, varakommodori ja kaksi hallituksen jäsentä erovuoroisten tilalle.

9. Valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille varatilintarkastajat

10. Oulun Vesiliikuntakeskus -hanke

11. Muut asiat

12. Kokouksen päättäminen

Ryöppy 3/12

Documents

Transcript of Ryöppy 3/12