2 / 05

Teema Ry

Sisällysluettelo:

Pääkirjoitus....................3

Toimiva teema:Teeman hallitus 2005...........4-5Yl. kirj. tuutorit..............6-7Suom. kirj. tuutorit............8-9Käpistelijät bileissä........10-11Industrialgoottibileet......12-13Teema karaokessa................14

Ystävyys:Aikamatkailun ongelmista........10 Ystäväni: Päivi Mehtonen........32

Kolumnit:Om vänheten.....................22Teemalla on asiaa...............28Lurker L........................34

Diagonaali:Ystävyydestä, tanssien..........20

Legendaariset:Analyysi teoksesta:.............15Vituttaako lyyrikkoa?...........16Kari Raineranta — Runoja........18Anna Ulvinen – Runoja............26Novelli: Kirjoittava ystävä......30Aivovampyyri..................31Runonurkka.....................35

Kirjailtua:Oda — One Piece..................22

Kankaalla:Star Wars III....................24

Tampereen yliopiston k i r j a l l i s u u d e n -o p i s k e l i j o i d e na i n e j ä r j e s t ö l e h t i

PäätoimittajatANNI NUPPONEN

ANNI.NUPPONEN@UTA.FI

LEENA VIITANEN

LEENA.VIITANEN@UTA.FI

KirjoittajatJENNY HEINONEN

VILLE KIVIMÄKI

LAURA LAITINEN

MIRJAMI LEHTINEN

LAURA MALINEN

PÄIVI MEHTONEN

ANNI NUPPONEN

ANNE PÄIVÄRINTA

KARI RAINERANTA

TYTTI RANTANEN

SAMI SJÖBERG

LAURA TULEHMO

ANNA ULVINEN

LEENA VIITANEN

UlkoasuVILLE KIVIMÄKI

VILLE.KIVIMAKI@UTA.FI

TakakansiANNA ULVINEN

LEGENDA ON SITOUTUMATON AINEJÄRJESTÖLEHTI, JOKA

ILMESTYY

http://www.uta.fi/j a r j e s t o t / t e e m a

Tässä Legendassa pääasiana on ystävyys. Vaikka ystävyyden kau-pallisin kruunu eli ystävänpäivä on jo jäänyt kauas taakse, ystävyys on aina ajankohtaista. Niin klisee kuin se onkin, ilman ystäviä olisi elämä paljon kurjempaa.

Ikuinen kysymys kuuluu, voiko ystäviä olla koskaan liikaa. Monet sanovat, että ei voi. Toisten mielestä suuri ystäväpiiri antaessaan paljon, vaatii myös paljon. Riemukkaiden hetkien lisäksi voi pie-ni kateudenpeikko vaivata. Joillain puolestaan ystäviä on ollut run-sain mitoin, mutta vuosien vieriessä rinnallakulkijat ovat vähenty-neet. Eräät taasen onnistuvat säilyttämään suuren verkoston ympä-rillään koko elämänsä.

Legendan väki haluaa ystävyydellä toivottaa myös uudet opiskeli-jat tervetulleiksi kirjallisuudenopintojen pariin. Jotta kaikki voisi-vat vakuuttua myös laitoksen väen lempeydestä ja aidosta tuttaval-lisuudesta, alkaa tässä Legendassa Ystäväkirjan täyttäminen. En-simmäisen sivun raapustelun kunnia lankesi yleisen kirjallisuustie-teen yliassitentti Päivi Mehtoselle.

Lämpimällä toveruudella luovutan täten myös puolikkaan pää-toimittajuuteni seuraajalleni, Tytti Rantaselle. Kuljettu matka oli hauska, ja mitään en kadu! Vaan älkää vielä huokaisko, sillä tavoit-teeni on, että perästä kuuluu. Kiitoksia satelee niin legendaarisil-le kanssarikollisilleni Annille ja Villelle, kuin kaikille lukijoille ja kirjoittajillekin. Jottei menisi liian siirappiseksi, lopetan kaikessa ystävyydessä tähän.

Your friendly neighbourhood

YS T Ä V Y Y D E L L Ä S I N U L L E

PÄÄKIRJOITUS

Legenda 2/05 3

Ystävyys =hiiri tarjottimel-

la!

TEEMAN HALLITUS

Legenda 2/054

Laura Tuleh-moOpiske-lee: Toista vuotta Suo-men kirjal-lisuutta, teatterin ja draaman tutkimusta, Suomen kiel-

tä, puheoppia ja mediakult-tuuria.Vastaavuudet: varapuhis, tasa-arvo- ja sopo- sekä tiedotusvastaava.Salainen pahe: Mä en salaa mitään. (En ainakaan tun-nusta.)

Anna UlvinenPääaine: Suomen kirjalli-suus, sivuaineina taide-historia jne...Olen tutor- laitoskahvi- ja ympäristövastaava.Salainen kirjallinen pa-heeni on...hm, tuota...Lasketaanko Alivaltiosih-teeri-kirjat paheeksi?

Laura Mali-nenPääainee-na yleinen kirjalli-suustiede, sivuaineina

suomen kieli, tiedotusoppi, puheoppi, mediakulttuuri, teatterin ja draaman tutki-mus.Olen puheenjohtaja ja kan-sainvälisten asioiden vas-taava.Salainen kirjallinen pahee-ni on... jokakesäinen Kuu-tamolla-pokkari ja tapani jättää kirjat kesken.

Mirjami Lehtinen,Pääaine: yleinen kirjalli-suustiedeSivuaineet: englanti-lainen fi -lologia, yleinen kielitiede, fi losofi aAinejär-jestövas-taavuudet: sihteeri, narikkavas-taavaSalainen kirjallinen pahe: Tex Willer (Hornan kekä-leet!)

Legenda 2/05 5

Tytti RantanenYleinen kirjallisuustiede, sivuainekokeiluja:mediakulttuuri, tiedotus-oppiOlen bile- ja tutor-vas-taava.Salainen kirjallinen pa-heeni on... Luen tyttökir-joja ja nyyhkin. Emilian on saatava Teddy!

Anni NupponenSuomen kirjalli-suus, sivuaineina taidehistoria, mu-seologia, aate- ja oppihistoria, tule-vaisuuden tutkimus, fi losofi aOlen Legenda-vastaava.Salainen (kirjallinen) pahe? Narratiiviltaan en-nalta-arvattavat scifi eepok-

Anne Päivä-rintaPääainee-na yleinen kirjalli-suustiede, sivuaineina englanti-lainen fi -lologia, taidehis-toria, mu-siikkitiede ja hallin-totiede.Olen rahastonhoitaja ja kulttuurivastaava.Salainen kirjallinen pa-heeni on... Mr. Darcy.

Ville KivimäkiPääaineena yleinen kirjal-lisuustiede, sivuaineena mediakulttuuri.Olen koulutuspoliittinen vastaava ja internetvastaa-va.Salainen kirjallinen pahee-ni on... Sopranos keittiös-sä -keittokirjan käyttö.

TEEMAN H

ALLITUS

2005

TUUTORIT YKIR

Legenda 2/056

AINO SALMI, (050-3138336) yleinen kirjal-lisuustiede, sivuaineet fi losofi a, media-kulttuuri ja aate- ja oppihistoriaa,MUN INHOKKIKIRJA?Flaubertin Rouva Bovary.TYKKÄÄN...?huonoista valokuvista, Aleksander Ka-relinista, sisäisistä monologeista ja kaikesta, mihin liittyy Steven Patrick Morrissey.MINUSTA TULEE ISONA...?olen aina ollut kateellinen Sepi Kumpulaiselle,joten luultavasti laulava talonmies.

ANNIINA KÄIVÄRÄINEN, yleinen kirjallisuus-tiede, sivuaineita olen liian laiska murehtimaan.MUN INHOKKIKIRJA?Poltettu.TYKKÄÄN...?kaaoksesta, liekinheittimistä ja tilan-nekomiikasta.MINUSTA TULEE ISONA...?vähän niinkuin Derren Brown.

ANNIINA LAURILA, yleinen kirjallisuustiede,sivuaineina mediakulttuuri, tiedotusop-pi, taidehistoria, espanja.MUN INHOKKIKIRJA?Hana Doskocilova: Myyrä puhemiehenä.TYKKÄÄN...?pehmiksestä lakritsikastikkeella.MINUSTA TULEE ISONA...?onnellinen ja viisas ihminen.

PAULA HALKOLA, yleinen kirjallisuustie-de. Sivuaineina puolankieli, media-kulttuuri ja fi losofi aMUN INHOKKIKIRJAILIJA?ranskan kielioppiTYKKÄÄN...?syksystä, kävelystä, auringonnousuis-ta, kaljasta ja pehmeästä humalasta.MINUSTA TULEE ISONA...?katkera. No heh, katellaan.

TEEMAN

TUUTORIT

2005

Legenda 2/05 7

jatQ

MINNA OJALA, yleinen kirjallisuustiede,sivuaineina mediakulttuuri, historia, sosiologia, taidehistoria.MUN INHOKKIKIRJA?En keksi, kaikki on yhtä vastenmieli-siä.TYKKÄÄN...?jäätelöstä, ihmisistä, niin hyvästä musiikista, että tekee mieli tanssia, nauramisesta ja niin edelleenMINUSTA TULEE ISONA...?FILOSOFIAN MAISTERI!!!

NINA SANTA, yleinen kirjallisuustiede, sivuaineina tiedotusoppi ja teatterin ja draaman tutkimus.MUN INHOKKIKIRJA?Yhden nimetäkseni sanoisin HärkösenAkvaariorakkautta.TYKKÄÄN...?urheilla.MINUSTA TULEE ISONA...?uusi Helena Petäjistö.

TYTTI “O” RANTANEN (040-7418992), yleinen kir-jallisuustiede, sivuainesillisalaatissa me-diakulttuuria ja tiedotusoppia.MUN INHOKKIKIRJA?on kyllä (en muista kenen) Taj Mahal.TYKKÄÄN...?vaihtelevista tahtilajeista, rahisevasta vi-nyylistä, ranskalaisesta elokuvasta ja art nouveau’sta.MINUSTA TULEE ISONA...?Minusta tulee isona avantgardistinen glam-rokkari!

ANNI NISSI, (0443010083) yleinen kirjallisuus-tiede, sivuaineina espanja, mediakulttuuri ja taidehistoria.MUN INHOKKIKIRJA?Tuhat syytä hymyyn.TYKKÄÄN...?hedelmistä, vihreastä ja ehjistä sukkahou-suista.MINUSTA TULEE ISONA...?rohkea ja järkevä.

YLEINEN

KIRJALLISUUSTIEDE

TUUTORIT SUKI

Legenda 2/058

ELINA SIPPONEN, suomen kirjallisuus, sivu-aineina historia ja mediakulttuuri.MUN INHOKKIKIRJA?Mikä tahansa Hemingwayn kirjoittama.TYKKÄÄN...?henkevästä keskustelusta hyvässä seu-rassa, lähtemisestä (etenkin Ranskaan), rakkaudella tehdystä ruuasta, sarjaku-vista & teestä ja suklaasta,Sherlock Holmesista, hevosista jne.MINUSTA TULEE ISONA...?ilmeisesti farmaseutti – kriitikko.

MIRKA KORHOLA, (0503408378) suomen kir-jallisuus, sivuaineina tiedotusoppia ja teatterintutkimusta.MUN INHOKKIKIRJA?Kaikessa on jotain hyvääkin,jopa Rouva Bovaryssa.TYKKÄÄN...?hevosista, menninkäisistä ja unista jotka ovat totta.MINUSTA TULEE ISONA...?joko iso tai suuri.

JENNI RANTALA, Suomen kirjallisuus,sivuaineena suomen kieli.MUN INHOKKIKIRJA?Olli Jokisen “Johan ja Johan” ja Johan-na Sinisalon Finlandia-palkittu “Ennen päivänlaskua ei voi”.TYKKÄÄN...?Kyselemisestä, analysoimisesta, uusien asioiden oppimisisesta ja aivan liikaasuklaasta=)MINUSTA TULEE ISONA...?Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että toimittavainen opettaja tai toisinpäin.

TEEMAN

TUUTORIT

2005

Legenda 2/05 9

SALLA-MAARIA SUURINIEMI, suomen kirjalli-suus, sivuaineena suomen kieli.MUN INHOKKIKIRJA?Tällä hetkellä ärsyttää Michel de Mon-taignen kirja “Esseitä”.TYKKÄÄN...?Kahvista. Sitä juodessa tuntee itsensä onnelliseksi, erityisesti aamuisin.MINUSTA TULEE ISONA...?tiukkanutturainen äidinkielenopettaja.

ANJA KORKEA-AHO, (0503452551) suomen kir-jallisuus, sivuaineena suomen kieli.MUN INHOKKIKIRJA?ehkä Aku Ankan taskukirjat.TYKKÄÄN...?karkista ja vaatetuksen ostelusta.MINUSTA TULEE ISONA...?iso äidinkielen opettaja. Ehkä tulen myös matkustelijaksi.

ANNA ULVINEN, (0407453587) suomen kirjal-lisuus, sivuaineina taidehistoria, his-toria, aate- ja oppihistoria, media-kulttuuri.MUN INHOKKIKIRJA?Laura Honkasalon “Sinun lapsesi eivät ole sinun” kankean kielen takia.TYKKÄÄN...?vaikutelmista.MINUSTA TULEE ISONA...?iskelmälaulaja, sitten levyjä teen, kunnes naimisiin meen jonkun juhannuk-sen aikana...

SUOMEN

KIRJALLISUUS

PIETARI KYLMÄLÄ, suomen kirjallisuus, sivu-aineina fi losofi a ja taidehistoria.MUN INHOKKIKIRJA?Leena Krohnista en ole ikinä suuremmin pitänyt.TYKKÄÄN...?Hyvästä ruuasta, soitannasta ja laulan-nasta, lämpimästä vodkasta ja kylmistänaisista.MINUSTA TULEE ISONA...?Ei harmainta aavistusta... fi losofi an mais-teri toivottavasti. Mitä sekin on!!!

Legenda 2/0510

TOIMIVA TEEMA

KÄPISTELIJÄKIN SEN TIETÄÄ

Tarkkasilmäisimmät saattoivat ha-vaita Gothic Industrial -bileissä pari fi losofi an ylioppilasta tois pual jok-kee, paikalle oli nimittäin saapunut tietojenkäsittelytieteilijöitä, tuttaval-lisemmin käpistelijöitä. Poikkitie-teellisyys ei ole koskaan pahitteeksi ainejärjestöbileissäkään, joten toi-vomme nuorten miesten rohkean esi-merkin kannustavan muitakin ennak-koluulottomasti kuokkimaan Teeman bileitä. Legenda haastatteli Mikko Lammia ja Mikko Elopuroa.

Kirjallisuudenopiskelijoiden hu-hutaan olevan sisäänpäinlämpe-neviä. Miten uskaltauduitte kuok-kimaan Teeman Gothic Industrial -bileisiin?

Mikko Lammi: Humanisti tarkoittaa tyttöjä ja goottibileet tarkoittaa angstista, kinkyä meininkiä.Mikko Elopuro: Sain kutsun ja aihe kiinnosti, piti tulla katso-maan miltä meno näyttää.

Tulisitteko toistekin?

ML: Kyllä tämä oli positiivinen kokemus, vaikka missasimme kaikki kisailut, mikä on harmi, sillä käpistelijät ovat tunnettuja komeasta pukeutumisestaan. ME: Ensi kerralla tuon oman pvc-hameen! Eli kyllä, tulisin toistekin.

Kuinka soluttautuminen runohippien joukkoon onnistui?

ML: Kolme eri tyyppiä tuli kysymään tunteeko ne mut, ja mikä

Tytti RantanenKuva: Leena Viitanen

Kaksi tervetullutta käpistelijää, Mik

Legenda 2/05 11

HUMANISTISTA ON MONEKSI

mun irkkinikki on. Ehkä tässä on taustalla jo-kin salainen yhteys…ME: Silta on rakennettu. En tosin ole tullut soluttautu-maan, vaan tulin paikalle vain katsomaan, mikä on meininki. Pitäisi tutustua enemmän porukkaan.ML: Ihmiset tuntuivat kyllä avoimilta. Voisi olla help-poa mennä mukaan. Toi-saalta heti tultiin kysymään, osaanko koodata C++:aa.

Jouduit siis heti kättelys-sä stereotypioiden uhriksi. Entäs toisinpäin, olimme-ko me tyypillisen huma-nistin oloisia?

ML: Goottiteema hämää, maailmanpelastusmeininki puuttuu.ME: Ette ole tällä kertaa ruohoa polttavan hipin näköisiä. Hu-manistista on moneksi, hän voi ottaa monta eri muotoa eikä homma kärsi. Se on rikkaus.

Legenda kiittää.

kko Elopuro (vas.) ja Mikko Lammi.

Legenda 2/0512

TOIMIVA TEEMA

Kirjallisuudenopiskeli-jat ovat synkkiä. Kevät on synkeää aikaa. Nämä premissit huomioonot-taen on luontevaa, että Teeman kevätbileiden aiheena oli Gothic/In-dustrial (tai Gothic, In-dustrial), ymmärrettynä erittäin laajasti kliseisim-piä konventiokoukkuja unohtamatta. (Kategori-soivaa genretyypittelyä analyyttisesti kritisoiva taideaineidenopiskelija ei luonnollisestikaan lepää edes vapaa-ajalla, niinpä juhliin sai tulla myös pu-kukoodia noudattamatta.) Illan mood muodostui mm. tummanpuhuvasta tervetuliaismaljasta, anee-misesta seurasta, sekavista tanssiesityksistä ja piirrok-

sista aiheesta “särkyneen sielun maise-ma (jälki)teollistuneessa yhteiskunnas-sa”. Piirustuskilpailun voitti Anniina K.,

SUUREN KONEEN JYLINÄ, ANEEMINEN ARVOKESKUSTELU

Anne Päivärinta

Mirjami (vas.), Tytti, Laura ja Anne – kirjallisuudenopis-kelijoita asenteella.

Kuvat: Leena Viitanen

Legenda 2/05 13

ELI TEEMAN GOTHIC INDUSTRIAL -BILEET RATINANLINNASSA 13.4.

toiseksi tuli Eliisa V. ja kolmanneksi Kat-ri T. Palkintoina oli temaattisia asusteita (accessories). Pakollisina binaari)oppositioina vallitsevalle kollek-tiiviasenteelle toi-mivat tekonarsissit (joiden ikkunasta Hatanpään valtatie-hen nakkaaminen olisi ehkä ollut to-dellinen kliimaksi), pitkän pöydän ko-kousvalaistus sekä muutamat oikeasti saunoneet juhlijat. Yksittäisinä huomi-oina mainittakoon, että Annin käytyä Toisella Puolella mikään ei ollut enää entisensä, ja että vie-railevat tähdet jurot-tivat juuri sopivasti jäädäkseen erottu-

matta joukosta. Pa-ras puku -palkinto meni Johanna H:lle, vaikka epävirallinen vaalitulos asettikin lurexin ja jätesäkin verkkosukkien edel-le. Virallinen osuus päättyi synkkään yö-hön, konventionaali-seen jatkopaikkaan ja sisältöihin (pois-lukien ehkä tanssi-lattialla nähty paavi ja jo mainitut kir-jallisuudenopiskeli-joista poikkeavat).

Goottista näytelmärunoutta? Kari Raine-ranta luomassa biletunnelmaa.

Legenda 2/0514

TOIMIVA TEEMA

T a p a h t u i maaliskui-sena tors-taina viik-koa ennen pääsiäistä, että eräille ainejärjes-tömme jäse-nistä ei enää r i i t t ä n y t pelkkä (nes-tepitoinen) paasto. Kärsimys oli saatava uusiin mittasuhteisiin. Onneksi kaiken huomioon ottava ainejärjestömme hal-litus keksi viisaudessaan ratkaisun pul-maan. ”Karaokeen!”

Karaokessa jokainen sai testata uhrautu-vaisuutensa määrän asettumalla alttiiksi ivalle ja pilkalle eli lupaamalla veisata koko Klubi 54:n seurakunnan edessä. Jotta lurittelusta ei tulisi liian mielui-saa puuhaa, annettiin kuulijoille lähes-tulkoon vapaat kädet valita esitettävä kappale. Haastaa ei tokikaan saanut il-maiseksi, sillä läsnäolijoiden pennoset ohjattiin kolehtina (yhteensä 10 euroa) hyväntekeväisyyteen (Tamyn kehitys-yhteistyö).

Ja kaikki, jotka näkivät ja kuulivat, kuinka kirjallisuuden opiskelija toisen-sa perään tarttui antaumuksella mikro-foniin ja kajautti ilmoille sydäntä ja toi-

sinaan myös korviasärkevän soolonsa, saivat syystä tai toisesta pyyhkiä vettä silmäkulmistaan. Täytynee mainita, että paikalle oli sattunut myös muutamia karaoken autuuteen jo pidemmän aikaa uskoneita kanssaihmisiä, jotka suhtau-tuivat meihin vasta valaistuksen saanei-siin kaiken kaikkiaan hyvin suopeasti (kuin opetuslapsiin konsanaan). Seuru-eemme osalta illan viimeiseksi jäänyt, neljästä kurkusta yhtä aikaa kajahtanut Bohemian rhapsody liikutti paikan kara-okeguruja siinä määrin, että esiintyjille irtosi ihan oikeat aplodit ja tarjottiinpa heille jopa irtokarkit kuin ehtoollisleivät ikään.

Ja totisesti, kirjallisuuden opiskelijan re-pertuaariin kuuluu kaikki Kikasta HIM:iin.

KARAOKE KIRKASTAA

Laura Tulehmo

Kuva: Kati Hurme

Legenda 2/05 15

ANALYYTTISTÄ

Tuonen tuntu tässä Katri Tenholan luentomuistiinpanopiir-roksessa on voimakas. Luurangot mustaa taustaa vasten tuovat mieleen haudan, pimeyden, ikiyön. Hahmot elävät jonkinlai-sessa välitilassa, ehkä odottelemassa tuonpuoleisuuteen pää-syä. Niin, onko ihmisenkin sisin lopulta kuolemanvietti?

Toisella hahmoista näyttäisi olevan jonkinlainen pyrstö, eikä toisenkaan hahmon ulkomuoto ihan ihmisen ole. Tämä kertoo meille muodon hajoamisesta, muutoksesta ja elämän rytmises-tä liikkeestä eteenpäin. Tenhola kritisoikin varmasti mustaval-koisella piirroksellaan nykyajan mustavalkoista materialismia. Olemmehan vain itsekin pelkkiä lihalla ja nahalla vuorattuja luurankoja, mikä on meidän todellinen arvomme tässä maail-mankaikkeudessa?

Toisaalta taas luurankojen valkoisuus tuo mieleen puhtauden ja viattomuuden, ehkä jopa pyhyyden. Mielenkiintoinen hyvän ja pahan vastakkain asettava aspekti, jota ei sovi jättää huomi-oitta. Puhtaus liitetään yleensä Jeesuksen hahmoon, mutta nyt se liittyykin kadotukseen ja tuhoon. Piirros kyseenalaistaakin riemukkaasti karnevalisoiden kristinuskon kuolemakäsityksen postmodernin ironian keinoin.

Analyysi teoksesta:

Jaana O. Syli

Legenda 2/0516

VITUTTAAKO LYYRIKKOA?

Olen yltiöpäinen toisin kuin ystävyyden problematiikka joka on pelk-kää kompromissia. Koska rakastettusi ja elämäntilanteesi vaatii sitä saa ystä-vä siksi suksia juuri nyt. Mutta tule hakemaan kenkiä tai sielunhoitoasi ensi viikolla. Kohtuullisuus on vittumaista. Kohtuullisuus ei ole edes kuolemaksi vaan se on olemattomuudeksi. On olemassa niitä jotka osaavat vailla ristiriitoja toimia kohtuullises-ti läheisimpiä ihmissuhteitaan myöten. Suksikoot. Monet onnistuvat siinä il-man kehotustakin. On olemassa niitä jotka eivät kykene mihinkään, sillä hei-dän oman persoonallisuutensa kohtuullistaminen vaatii heidän kaiken käyttö-voimansa. Suksisivat hekin. Saattaisi tehdä hyvää. Paranisi, kunto. Täytyy aina varoa sanomasta mitään sovinistista, sillä niin miehet, naiset, mustat kuin val-koisetkin kykenevät olemaan keskenään ja toisilleen ainoan pätevän luokitte-lukategorian mukaisesti toisilleen ja keskenään kusipäitä tai kunnon mottipäi-tä. Minulla oli kerran ystävä 10 vuotta. Emme tapaa enää kuin ehkä kerran vuodessa, kahdessa. Hän oli tarpeen. Ehkä olin myös hänelle tarpeen tuolloin. Se oli antoisaa, verrattuna vaihtoehtoon. Ja onko sitten olemassa mitään muu-ta kuin vertaamista vaihtoehtoon, otetaan se pienempi paha tai suurempi hy-vä, onnellisuuden normistruktuurista kylliksi etäännytetty versio onnellisuu-desta, ei rivitaloa eikä pientä koiraa ja kaljakoria vaan kerrostaloasunto läheltä keskustaa, bernhardilainen kuin karhu ja kuplivaa juuri tietystä Ranskan maa-kunnasta jatkettuna maalaispirtulla. Tai ränsistynyt maalaistalo, itse rakennet-tu luomuvessa, parit alpakat ja auringonlaskuja väkevällä viinimarjamehulla ja isolla lapsikatraalla. Kunnon koulutus ettei kukaan pummi tule puhumaan vi-kunjatakille ja Stockmannilta ostetulle 50 euron huopahatulle.

LY Y R I K K O A V I T U T T A A

Legenda 2/05 17

Kari Raineranta

Puhe on halpaa mutta mitä tarkoitetaan ystävien kesken ellei juuri ol-la tekemässä jotain yhteistä, jolloin määritelmän yleisesti altruistisena pidetty aspekti ei enää päde: oman navan funktionaalisuus on useissa ja osittain par-haimminkin toimivissa monin hetkin suhteissa ystävyyden suurin motivaatio ja omaksi muodostuneen tavoitteiden toteuttamistavan jatkeena seuraava ma-neeri tulla toimeen ympärillä parveilevien ihmisten kanssa. Muodostaa klaane-ja. Muodostaa tukiverkkoja. Muodostaa käsipareja joihin tarttua ja joita usut-taa omiin kahakoihin. Vain perslävet tutustuvat toisiin persläpiin. Bjurströmit bjurströmeihin. Voisi olla paremminkin mutta koska aina tahdon mainita asi-oiden öiset ja rehelliset vaikkakin tarpeelliset aspektit samassa mittakaavassa kuin hyvätkin on seuraus ettei minulla ole moniakaan ystäviksi suoranaisesti kutsuttavia. Vain ne joita tarvitsen; voiko ystävistä enempää kunnioittavasti sa-noa, seuraamatta tietä vaikkapa Nokian suuntaan. Jos haluat ystävyyttä ota puukko taskuun. Jos haluat ystävyyttä ota unoh-duksen mahdollisuus laukkuun ja pidä elämäsi vetoketjulla suljettuna. Jos ha-luat ystävyyttä varaudu vihaan, rakkauteen ja välinpitämättömyyteen. Tai miel-lyttävään lätinään ja peilailuun vailla kustannuksia nousuhumalassa ennen ki-vaa keikkaa jonne pääsette yhdessä katselemaan tahtomanne sukupuolen edus-tajia, ja, ellei tärppää niin ei tarvitse lähteä yksin kotiin, ja voi vielä tilittääkin. Tai ota, elämä. Tai ottaisitko sittenkin mieluummin lemmikin, se kestää hetken kauem-min, siperianhuskyn jonka perimään kuuluu ettei se kiinny kehenkään erityi-sesti ja jolla on jäänsiniset silmät kuin sudella, tai, kilpikonnan, ei, akvaarion ja turpeat monnit, Yes, ei turhaa dialogia, vain rauhallinen syvyys jota hengit-tämällä toinen hukkuu ja toinen ei, turvallisesti, aina lasin takana, kuin peilin.

RUNOILTUA

Legenda 2/0518

Kari Raineranta

Alamme vihdoin ystävystyä, minä ja maailma: syyllistyn alkoholin ostamiseen hymyilevältä kassaneidiltä korkeilla promilleilla asemanseudun Siwasta puoli kymmeneltä aamulla, sanat leikkivät minulla, vaatteet jotka kuuluvat ovat kaunein koskaan näkemäni ylöspano, vitriini kattosäleiden välistä, avoimesti sisään syntyvä huhtikuun aurinko, luurangot kuin kädet tärkätyt kaulukset vieraantuvat minusta, niihin ilmestyy hampaanjälkiä, rystysistä katoilee paloja, kämmenselät turpoavat, vaalea tyttö puhuu kuin olisi saamassa orgasmia, antaisin moisen hänelle kernaasti, tumma katsoo kuin jo pitelisi penistäni huulillaan, herkullisen tyytyväisesti, en osaa ajatella muuta kuin elämää enkä osaa pahoitella sitä, lakata halveksimasta luopuneita henkilökohtaisuuksia: ehjimmän kamarin lattialla jääkaappi ja televisio realistisemmasta väkivaltaviihteestä ryssänkakaroista enoista tädeistä; tyttö ottaa vauhtia menneisyydestä ja rakasteluista, taittaa hyvinhoidetuilla sormillaan kantavan palkin ja teroittaa, keikarinkukka on tehnyt varjoon jääneessä huoneessa ensimmäiset nuppunsa, juon lisää, tyttö työntää sydämeni läpi vaikka on jo siellä, miten en osaa olematta, ellen rakasta vihaan tai aiheutan jomman kumman: äiti nostelee halvaantunutta 20- vuotiasta pystykoiraa virtsalle ulos yöllä, hän on laiha jo, kyynel kyynelsyyllistyn itsetuhona virheellisesti pidettyyn, ekshibitionismiin vaikka tiedän ettei ketään kiinnosta minä, johtoajatuksena olla satuttamatta ketään enempää kuin itseäni: kynnenviheistä tulee palkeenkieliä, ne alkavat valua, tyttö piirtää kuvaa huolellisesti, paperi on ensin valkoinen, sitten se täyttyy, pisaroivasta pimeydestä kynän jatkeena toimivien kynsien raapimana, lässyn lässyn, puhumme paskaa välillä, lämpimiksemme maailman kanssa, ei ole kiirettä: vuoden 82 Fordin jäähdytysjärjestelmä purkautuu moottoriin, korjauskustannukset nousisivat kalliimmiksi kuin itse auto, kulkuvälineet harvenevat, tytöt käyvät vähiin mutta vielä minä nousen pöydälle, arkkiatrien kaltaiset herrat istuvat rauhassa paikoillaan tuoleilla joille kuuluvat, mutta nousen ja tanssin, enkä välitä itsekeskeisyydestä enää: teistä tulee runokirjailijoita, rokkitähtejä isiä äitejä, ei mitään näpertelijöitä tahtoisin monia tapoja tappaatappaa

MINÄ JA MAAILMA VIIKOLTA 15

Legenda 2/05 19

pystykorvan, hukuttaa palavaan bensiiniin kuin lemmikkimuurahaiset, itseni näin me tulemme tutuiksi maailman kanssa, ääntelemme unissamme emmekä heti heräillessämme muista, aamulla hän huokailee miellyttävästi, hirsi jolla yritettiin vahingoittaa ei tuntunut miltään, meni suoraan lävitse kuten rakastelut: seuraavana päivänä ei enää ollut, ystävystymme hitaasti mutta varmasti, minä ja tämä; heräämme vasta puolelta yöltä, sisko hermostuu, äiti on luovuttamassa talo homehtuu, enkä osaa olla pahoillani etten osaa olla kuin itseni, hiukset harvenevat päivät sitaatit, olen tulossa nuoreksi, jatkan kirjoittamista, mutten sosiaalisuuden vuoksi, samaa paskaa kuin karhupulloista veistetty asematunnelin lattialla istuva fi guuri, oikeudenmukaisuudesta ja vartiomiehestä kello seitsemän, muistanut vuosia joita ilman syytä aion unohtaa saman verran, en kirjoita kuin enkeli, vasta myöhemmin unohdan sovitut jatkot hellissä pimeyksissä, paradoksit, iho on raskas, ilta jo pitkällä, talo lahoaa, kun se on maan tasalla minulle on käynyt samoin: äiti poissa, isä poissa, naiset poissa, pystykorva rakkien kuolemanjälkeisessä, mietin miksi minua ei tapeta tai haluta, miksi minulle ei puhuta, olenko niin mitäänsanomaton, en kaipaa enkä tarvitse anteeksiantoa, ehkä äärimmäistä kohtuullisuutta, en ole pitänyt ihmisistä jotka eivät reagoi taivasta kun niitä satuttaa tai työnnä puukkoa, pussaa kun katsoo tai sanoo kuin nuolisi jalkoväliä, vihaan kaltaisiani märehtijöitä, näin me ystävystymme nauramme ja itkemme rajoitetusti suutelematta koskaan ei, ei siten, jätän siltikin kohtuullisuuden, teille: ilmaisemme käsittämätöntä läheisyyttä iskeytymällä ikkunaan 60 metrin pikajuoksun maailmanmestaruusajan nopeudella sylikkäin kuin rakastavaiset, yhteen kuuluvat ylitämme mahdottomuuden rajan kuin se olisi sokerilasia sirpaleet kauan sitten väistämättömistä syistä poimimme varpaidemme väleistä viillämme niillä toisiamme satutamme ja vihaamme niin että tuntuu, miten pieneksi oikein minua luulitte, miten paljon parempaan kuin joka hetki luulette minun pystyvän ja miksi, mitä se teille kuuluu minä en kaipaa jumaluutta jonka voitte antaa kuin rokkitähdelle puoleksitoista tunniksi, kun ette näe minä puhun haavojemme vuotaessa yhteen putoamme lattialle hellästi kuin lumihiutaleet vaihdamme selät verillä puolia toistemme vuoksi ettei sattuisi kaiken aikaa, toiseen, armahdamme ja rakastamme, rakastammesatutamme ja vihaamme kuin viimeistä päivää kukaan ei tule, kykenemään sietämään, minua kuin maailma, olosuhteiden pakosta en ole vielä tavannut ketään yhtä keskustelutaitoista, taijoka kantaisi vastapainona yhtä suurta kusipäisyyttä kuinminä ja maailma päädymme yhteen, ettei tarvitsisimeistä tulee

DIAGONAALI

Legenda 2/0520

Tampereella järjestettiin 19.4.-24.4. Tanssivirtaa nykytanssifestivaali, jon-ka huipentuma oli Nykytanssi Galaksi lauantaina 23.4. Hällä-näyttämöllä. Gaala on mielestäni turhan mahtipontinen ilmaus tälle näytökselle, jossa kuitenkin nähtiin neljä tasokasta esitystä. Ohjelmassa olivat Deborah Hayn koreografi a The North Door, jonka tanssi Jyrki Karttunen, Katarina McA-lesterin Eero ja Liisa, Anu Sistosen Viluttitanssija sekä Susanna Leinosen Ei kukaan, vain ystäväsi.

Näytöksen alku oli puolisen tuntia myöhässä, joten oli mainiota, että en-simmäisenä oli esityksistä hauskin, Jyrki Karttusen veikeä virkamiesmäi-nen hahmo, joka irroitti yleisöstä naurupyrskähdyksiä. Nykytanssin tekijät sortuvat vähän liian usein selittämään teoksiaan kummallisilla fi losofi silla viittauksilla, joita on vaikea tavoittaa liikekielellä, mutta tämä tanssi he-rätti ajatuksia aivan eri keinoin. Koreografi an taustalla ei lymyillyt teks-tiä vaan se kommunikoi kuvan kanssa. Lavasteisiin heijastui välillä video, jossa Karttunen tanssi itselleen varjon.

Susanna Leinosen Ei kukaan, vain ystäväsi on palkitun koreografi n esi-koisteos, ja se on kiertänyt ympäri maailmaa. Tanssiteos on visuaalisesti mielenkiintoinen, sillä lavalla on koko ajan meneillään useampi tapahtu-ma. Nimi on arvoituksellinen, eikä itse tanssikaan kerro tarinaa, silti ajat-telen, että nämä kolme naista tanssivat ystävyydestä. Liikekieli soljuvaa, kiemurtelevaa ja välillä säpsähtelevää, ja teoksen esittelyssä sen maini-taankin saaneen muotonsa unettomina öinä. Vaikuttaa siltä kuin hahmojen mieliin muistuisi tapahtumia kuluneelta päivältä.

Leinosen teoksessa kolme naista eivät koskaan tanssi samaan aikaan sa-moja liikkeitä. Kaksi liikkuvat kyllä yhdessä, mutta ei kolmas. Huomioni kiinnittyi siihen, miten tanssijat puhuvat kehollaan. Koreografi assa on on-nistuttu kääntämään puhe ja nauru tanssin kielelle, mikä on minusta kieh-tovaa katseltavaa.

YSTÄVYYDESTÄ, TANSSIEN

Legenda 2/05 21

Ei kukaan, vain ystä-väsi on enimmäkseen varsin abstraktia kuva-maailmaa ja elektroni-nen musiikki pysyttelee lähinnä säestyksenä. Vaaleat hahmot ovat hy-vin lyyrisiä, mutta silti heidän kohtaamisensa tanssissa mieltää ihmis-ten välisiksi tilanteiksi. Ystävyysteema on niin yleismaailmallinen, että sen tunnistaa pienistäkin eleistä.

Nykytanssi Galaksin teokset olivat kaikki vierailunäytöksiä, mutta muista nykytanssiesityksistä Tampereella saa tietoa Pirkanmaan Tanssin Keskus ry:stä, joka on myös tanssin aluekeskus. Kesällä mainioita tilaisuuksia nähdä kiinnostavaa nykytanssia ovat Kuopio Tanssii ja Soi –festivaali, jossa myös Susanna Leinonen ilmeisesti esiintyy, sekä Täydenkuun tans-sit pikkuruisessa Pyhäjärven kunnassa.

Laura Laitinen

Kuva: Ninna Lindström

Legenda 2/0522

Laura ”Laumis” Malinen

OM VÄNHETEN PÅ TOINEN KOTIMAINEN

Kan man vara vän med materiella saker? Jag tycker att det är möjligt om sakerna representerar något större.

Till exempel, många skivor är mina kära vänner och dom har en liknande levnadshistoria som mina människovänner. Jag kommer ihåg hur och när vi möts, vad tyckte jag om den blivande vännen på den första mötningsgången, hur mina känslor förändrades och så vidare. Många materiella saker påverkar på samma sätt som människor. Liksom om man möter en gammal vän från grundskolan börjar man leva dom tider på nytt. Vänner på-minnar oss av någonting: “Elle me ressemble…” (Koska ranskani on uinunut puoli vuosikymmentä, tuo ei tod.näk. tarkoita sitä ‘muistuttaa’ mitä haluaisin.) Då jag lyssnar på Neulainen Jerkunen minns jag med nostalgi de första må-nader jag bodde i Tammerfors. Jag minns hur det kändes att jobba och gå runt musikbutiker under lunchrasten. Ock-så kommer jag ihåg hurdant det är att vara trött och ledsen, men också hur helande det är att ha vänner under sådana ti-der. Musik har tröstat mig då jag har inte orkat vara social. Fast materiella saker kan på något sätt “ersätta” män-niskovänner kan de inte göra det helt och hållet. Ingenting kan vara mer varm och känslig än leendet av en kär vän. Men ändå vill jag erkänna viktigheten av saker också. Kans-ke (eller inte kanske..) är jag materialist, men jag tycker om att leva på det här sättet. Men, kan jag också hälsa mina le-vande vänner via den här tidningen? –Okej. Ha det bra, vän-ner! Ni är mycket viktigare för mig än några dumma livlösa saker!

Ps. Jag ville skriva på svenska så att innehållet behöver inte vara så jättefi nt…(Ja sen kyllä huomaa.) Förlåt mig för mi-na fel. Sain juur ruottista kaks miinus.

VAD?

Legenda 2/05 23

Eiichiro Odan piirtämä One Piece ker-too merirosvoksi ryhtyvästä pojasta, Monkey D. Luffysta. Olkihattuinen Luffy on oikeamielinen kaveri, joka ei kuitenkaan ole turhan välkky. Luffy tah-too tulla merirosvokuninkaaksi ja löytää tarumaisen One Piece –nimisen aarteen, jonka luokse pääsee seuraamalla ma-ailman vaarallisinta merireittiä, Grand Linea. Erikoisen Luffysta tekee se seikka, että hän on syönyt Gumi Gumi –pirunmarjan, joka on tehnyt hänen var-talostaan kumisen.

Jollei koskaan ole perehtynyt mangaan, One Piecestä on helppo aloittaa. Tarina on perinteistä shounenia eli pojille su-unnattua sarjakuvaa, johon olennaisina osina kuuluvat taistelut, värikkäät hen-kilöhahmot ja seikkailu. Näiden lisäksi One Piecen kantavana teemana on hen-kilöhahmojen välinen kaiken kestävä ystävyys. Sen sijaan logiikkaa tai realis-mia tarinasta on turha etsiä – kaikki on mahdollista.

Koska kyseessä on vasta pitkän sarjan ensimmäinen osa, kaikki juonenkään-teet tai henkilöhahmot eivät tule vielä esitellyiksi. Jo nyt on kuitenkin nähtä-vissä shounen-mangojen hyvin tunnettu klisee: pahikset ovat todella pahoja ja hyvikset todella hyviä. One Piecen kal-taisessa melko naiivissa ja suoraviivai-sessa tarinassa sävyjä ei kovin paljon ole löydettävissä. Toki varsinkin mangan

myöhemmissä osissa nähdään takinkääntöjä ja muita yllä-tyksiä, mutta e s i m e r k i k s i Luffyn hyvän kaverin leima ei likaannu mil-loinkaan.

Eiichiro Odan piirrostyyli jakaa luki-jat kahteen kastiin – niihin, jotka eivät voi sitä sietää, ja niihin, joiden mielestä Odan kynänjälki on virkistävän erilaista. Kyse lienee kuitenkin tottumiskysy-myksestä. Mangaan perehtymättömille lukijoille uutta saattaa olla myös japa-nilainen lukutapa oikealta vasemmalle, sillä manga on ”fl ippaamaton” eli sitä ei ole käännetty peilikuvakseen länsima-alaisen lukusuunnan saavuttamiseksi. Lukusuunnan vaihtoon tottuu kuitenkin hyvin pian. Piirrostyylin lisäksi mangan puhekielisyys tuntuu paikoin ontuvalta.

One Piece ei ole maailmoja muuttava manga-sarja. Sen sijaan se on viattomas-sa lapsellisuudessaan ja humoristisessa toiminnassaan viihdyttävä paketti, joka omaleimaisuudessaan varmasti tuo vai-htelua ainaiseen aamupala-Akuun. Ai-nakin vielä merirosvojen maailmassa jaksetaan uskoa rohkeuteen, rehellisyy-teen ja ikuiseen ystävyyteen!

PIIRRETTYJÄ PIRAATTEJA

Eiichiro Oda:ONE PIECE: Seikkailun aamunkoittoSangatsu Manga, 2005

Leena Viitanen

KIRJAILTUA

KANKAALLA

Legenda 2/0524

Kyllä. Se on syn-kempi. Se on parempi.

Ei. Se ei ole ma-ailmankaikkeuden paras elokuva.

Ympyrä on sulkeu-tunut kahdella tasolla. Toisaalla oman imperium-insa isäntä George Lucas sai päätök-sensä neljällä eri vuosikymmenellä hallinneelle scifi -saagalleen. Star Wars: Episodi III Sithin kosto kertoo vih-doinkin, kuinka galaksin tyylikkäin pa-his oikein sai alkunsa. Toisaalla tasan kymmenen vuotta sitten täydellinen Star Wars –nörtti sai kuulla tekeillä olevista uusista elokuvista. Nyt vanhan fanin odotus on päättynyt ja eeppinen tieteis-seikkailu on saanut viimeisen pisteensä – ainakin toistaiseksi.

Siinä missä alkuperäinen Star Wars –trilogia todisti myös elokuvien jatko-osien voivan olla edeltäjiään parempia, 1990- ja 2000-luvuilla tehdyt esijatko-osat ovat järjestäen pettäneet fanien

odotukset. Pimeä uhka oli lastenel-okuva ja Kloonien hyökkäys muutoin kovin pahvinen. Pettymyksessään jedikansa avasi sanaiset arkkunsa ja Lucas otti ai-nakin osittain pa-lautteesta onkeen-sa. Sithin kosto on Episodi I:een ja Episodi II:een ver-rattuna huomat-tavasti parempi.

Silti Imperiumin vastaiskun kaltaisista yllätyskäänteistä ja tyylikkäästä scifi -oopperrasta ei katsomossa saa nauttia.

Visuaalisesti Sithin kosto on upea. Digi-taalitehosteet on hiottu äärimilleen, eivätkä ne pistä niin pahasti silmään kuin kahdessa aikaisemmassa Episodis-sa. Myös äänimaailma on miellyttävä ja sopivan dramaattinen: John Williams on siis jälleen kerran tehnyt laatutyötä. Tarinakin etenee sopivassa vauhdissa, eikä esimerkiksi Pimeässä uhkassa ol-leita täytteellisiä sivujuonia nähdä. Epi-sodi III näyttää ja kuulostaa aidolta Star Warsilta, toisin kuin Episodi I ja II.

VOIMAN PIMEÄ PUOLI

Star Wars: Episodi III Sithin kosto(USA, 2005)

Ohjaus George Lucas

Leena Viitanen

Legenda 2/05 25

Sithin kostossa kuitenkin kaihertaa pari asiaa. Ensinnäkin Anakin Skywalkeria eli tulevien aikojen Darth Vaderia näyt-televän Hayden Christensenin puunaa-mainen valkokangastyö ei ole aiemmista osista parantunut lainkaan. Yhden il-meen mies toisaalta sopii tunteettomaksi Sithin lordiksi, mutta koska kyseessä on kuitenkin kehitystarina ja riipaiseva tra-gedia, enemmän puhtia olisi pitänyt olla. Jostain syystä myös senaattori Palpatin-ea esittävä Ian McDiarmid on sortunut täydelliseen, jopa kiusallisen koomiseen ylinäyttelyyn. Osittaisen näyttelijäntyön epäonnistumisen lisäksi elokuvaa vaivaa sen yllätyksettömyys. Star Wars –myto-logiansa etu- ja takaperin osaava fani tietää jo etukäteen, mitä tuleman pitää. Ehkä sen vuoksi paikoitellen tuntuu, että dramaattisesta asettelustaan huolimatta kertomus ei jaksa sykähdyttää. Kyseessä onkin vain visuaalinen katsomiselämys siitä, miten Anakinin muuntautumin-en Vaderiksi oikein tapahtui yksityis-kohtiaan myöten.

Kokonaisuutena Sithin kosto tuo kuiten-

kin kunniaa koko Star Wars –universu-mille. Elokuva on riittävän synkkä virit-tääkseen sen lohduttoman ja nuhjuisen alkuasetelman Episodi IV:lle eli ensim-mäiselle alkuperäiselle fi lmille, Uudelle toivolle. Tarinan fi lmatisoinnissa on kes-kitytty olennaiseen, eivätkä raivostutta-vat sivuhahmot varasta koko show’ta. Alkuperäistä trilogiaa on nyt myös mielenkiintoista katsoa uudelleen, sillä esitrilogia antaa sille uusia näkökulmia. Vanhojen ja uusien fanien ei siis tarvitse itkeä silmiään punaisiksi – puutteistaan huolimatta Sithin kosto tuo niin Voiman hyvän kuin pimeän puolenkin keskuu-teemme.

RUNOILTUA

Legenda 2/0526

Suuren runokilvan tulokset ovat viimeinkin ratkenneet!

Sarjan ”Herkkä luontoruno” voitti Hellevi Tiilikainen teoksellaan ”Vuolas kuin keväinen Kymi”.Tässä näyte:

AavaMeri katsoo minuun ja näen kuvastimessasitoivon, en koskaan katoavaahtopäiltä mi katselen vettesi välkettä

Tuomariston kommentit: ”Lyyristä, kaunista kieltä; aistivoimainen”

Sarjan ”Postmoderni runo” voitti Kuu Metsäläinen kokoelmallaan ”Jänis minua kosketti valurautapannulla”Näyte teoksesta: sinisimpukkamerikalarauskuahvenkuhahauki pyörii pyr pyöri pyppyör p

Tuomariston kommentit: ”Runon muotokieltä uudistava, monitulkintai-nen”

Sarjan ”Realistinen kaupunkiruno” voitti Panu Salo kokoelmallaan ”Heit-täisitkö pari euroo”. Tässä näyte:

SUOMEN RUNOILIJAIN LIITTO TIEDOTTAA:

Legenda 2/05 27

Anna Ulvinen

StadiKävelen ankeiden betonilähiöiden läpi.Pitäis saada röökii ja naista.Vastaantulijat väistää ja mä meen baariin juomaan kaljaa.Mä kirjotan ja tunnen olevani elossa.

Tuomariston kommentit: ”Realistinen, hyvinkin todentuntuinen.”

Ja neljännen sarjan, eli ”Älykköruno” voitti Tobias Gyllenberg teoksellaan ”Ator”Tässä yksi runo teoksesta: MesopotamiaAstumme luvattua tietävaltaistuinsalissa kaikki paikat varattukun papitar riisuu huntunsa Tämä ei ole leikki, Ikaros!Taivaankannella kultainen leijona jahtaa kultaista kaurista OmnipotentiaTodellisuuden takana on kaikkeus

Tuomariston kommentit: ”Ihmisyyttä tutkiva, kiehtova kokonaisuus.”

Tässä olivat tämän vuoden voittajat. Palkinnotta jääneille lohdutuksen sana; ensi vuonna uudestaan!

NOVELLI

Legenda 2/0528

Kurssien aihetoivomuksista: toivot-tiin lisää lyriikkakursseja sekä postko-loniaalisen kirjallisuuden kursseja. Ensi syksylle on näillä näkymin tulossa Stu-dia Generalia –luentosarja lyriikasta, sekä joitakin harjoituskursseja, eli tilan-ne on parantumassa. Postkoloniaalisen kirjallisuuden kurssien osalta tilanne on avoin. Viimeksi aiheesta oli kurssi tois-sa syksynä.

Kurssien ajoista: toivottiin perheellis-ten huomioimista erityisesti gradupii-rien aikataulun suunnittelussa, koska lapset on haettava tarhasta iltapäivällä. Tällöin olisi toivottavaa, että kokoon-tumiset ovat päivällä. Toisaalta taas työssäkäyvät haluavat ilta-aikoja tai ko-konaan erillisiä, esim. viikonloppuisin järjestettäviä periodeja. Todettiin siis, että ajankohdat ovat aina jollekin pul-ma, ja ne ratkaistaan vuosikohtaisesti.

Syventävien kurssien syventävyy-destä: tuotiin esille se ongelma, että nykyisin tutkimuksen tekoon tai todel-

liseen syventämiseen ohjaavia kursseja syventävissä opinnoissa edustaa oikeas-taan vain seminaari. Muuten opiskelija voi täyttää aine- ja syventävien opinto-jen kohtia periaatteessa samantasoisilla kursseilla vuodesta toiseen. (Toki esim. lopputöiden taso toivottavasti koko ajan nousee, mutta varsinaisesti kursseilla ei vaadita syvää osaamista.) Tämä on on-gelma lopputyötä ajatellen, jos oman tutkimuksen teoreettinen pohja on pit-kään hakusessa: seminaarinkin osallis-tujat ovat hyvin heterogeenistä joukkoa, ja pääpaino on erilaisten töiden käsit-telyssä. Teoreettisen kentän ottaminen gradua varten tarpeeksi hyvin haltuun on melkoinen homma yksin. Ratkaisu syventävyyteen sekä tutkimus-kirjallisuuteen tutustumiseen voisivat olla ehdottamamme lukupiirit. Lukupii-reissä tutustuttaisiin opettajan johdolla tietyn aihealueen tutkimuskirjallisuu-teen, josta saisi kuulla muidenkin näke-myksiä, ja oppisi lisää. Tämä lukupiiri-ajatus otettiin innostuneesti vastaan, ja mallia päätettiin ottaa historian laitok-

Laura Malinen

TEEMALLA ON ASIAA!

Keskustelua tulevan lukuvuoden opetusohjel-masta ja opetuksen kehittämisestä laitoksella 10.3.2005. Tilaisuus järjestettiin Teeman aloit-teesta. Paikalla henkilökunta sekä viisi opiske-lijaa. Tässä keskeisimmät asiat koosteena.

Legenda 2/05 29

selta. Siellä lukupiirit tai tutkimusryh-mät ovat yleinen käytäntö, ja niihin osal-listutaan jo melko varhaisessa vaiheessa opintoja. Tämä varmasti auttaa myös opiskelijaa sitoutumaan oppiaineeseen ja tuomaan opiskeluun mielekkyyttä.

Kurssien yhteismitallisuudesta eli yh-tenäisestä rasitustasosta: nykyisellään eri opettajien kurssit vaihtelevat raskau-deltaan hyvinkin paljon. Näin ei saisi olla. Tämän asian yhteydessä puhuttiin paljon myös ensi syksystä, jolloin siir-rytään opintopisteisiin ja periodijärjes-telmään. Aihe herätti vilkkaan keskus-telun, mikä oli varmasti hyväksi tulevia kurssejaan suunnitteleville opettajille-kin. Kaikki vaikuttivat lopulta hyväksy-vän sen periaatteen, että kurssin tentti-miset ynnä muut on todella järjestettävä tietyn periodin aikana, sillä toiselle pe-riodille venyvät työt aiheuttavat kohtuu-tonta lisävaivaa opiskelijoille. Lisäksi periodien väliviikon tulisi todella olla vapaaviikko. Yhteismitallisuudesta kursseille sovittiin perinteisen pitkän luentokurs-sin avulla. Entinen lukukauden kestä-nyt 24 tunnin luentokurssi ilman suuria oheistöitä on vastannut kahta opintoviik-koa, ja tulee jatkossa vastaamaan kol-mea opintopistettä. Näin pitkä kurssi ei kuitenkaan mahdu yhteen periodiin, eli se sijoitetaan joko kahdelle periodille, tai sitten osa luentotunneista korvataan oheistöillä. Eli aktiivinen osallistumi-

nen luennoille (24t), vähän oheistöitä/-lukemisia ja loppukuulustelu palkitaan kolmella opintopisteellä. Tämä peruspe-riaate on henkilökunnan kanssa keskus-teltu ja sovittu, ja nyt tulee myös (toivot-tavasti) kaikkien opiskelijoiden tietoon. Ensi syksy näyttää, kuinka uudet suun-nitelmat lähtevät toteutumaan. Risuja ja ruusuja voi aina lähettää esimerkiksi mi-nulle, niin katsotaan mitä voidaan teh-dä. Muistakaa avata suunne, koska vain nurkissa jupisemalla ei varmasti mikään muutu. Teemalla = opiskelijoilla on lai-tokseen hyvät ja keskustelevat välit, ja niinpä ensi lukuvuosikin näyttää kaikis-ta mullistuksista huolimatta valoisalta.

NOVELLI

Legenda 2/0530

Kaksi ystävääni, joista kumpaakaan en voi tavoittaa kirjoittaen. He ovat olemassa, mutta etäällä ulkopuolellani; mielessäni sellaisina kuin haluan heidät nähdä.

Ystävälle en tarjoa hienoimpia sanojani, hänelle säästän olennaisimmat. (Kyllä, me pu-humme toisillemme.) Sanat, jotka ovat niin riisuttuja, etteivät ne enää merkitse kenelle-kään muulle. Kukaan toinen ei voi todeta niiden olemassaoloa. Enkä ole varma onko yksi-kään keskustelumme ollut olemassa.

Ystävyys on suljettu piiri, murtumaton kahdenvälisyys. Se nauttii muuttumattomuudes-taan ulkopuolisen edessä. Se on yhteisymmärrys kaikesta ääripäiden väliin asettuvasta. En voisi esitellä kahta ystävääni toisilleen, vaikka he ovat olemassa. Pelkään, että he eivät ys-tävystyisi keskenään tai vielä pahempaa: he tekisivät sen niin hyvin, että he eliminoisivat tarpeensa minua kohtaan.

Ymmärrän molempia ystäviäni, sillä välillämme vallitsevan luottamuksen ja koetellun us-koni perusteella tahdon ymmärtää. Mikään ei tee minua yhtä tyhjäksi - voita minua ole-vana olentona -, kuin ystävän olankohautus ymmärtämisen hetkellä. Mutta hän ei tee si-tä, sillä hän ei osaa nostaa hartioitaan minulle. Hän ei voi todeta, että olen väärässä, kos-ka hänelle väärää ei ole.

Ystävän kanssa olen jatkuvassa vauhdikkaassa liikkeessä, jossa sivulle ei näe. Liikkeen nopeus, jolla hän näyttää minulle toisen puolensa, on sokaiseva. Kaikki edeltä huolellisesti ajatellen rakentamani hukkuu tilanteen lumoavuuteen. En enää ajattele ajattelevani, olen-ko minä siis olemassa?

Samalla alan kuitenkin totuttautua poissaoloon, joka väistämättä liittyy ystävyyteen. Sii-hen, kun ystävyyttä idealisoidaan enemmän kuin sitä eletään. Odotan sitä hetkeä, kun vii-meisen kerran käännän heidät eikä vastassani ole enää mitään. Tunnemme täysin, alasto-mina, kulissien, kasvojen ja valon tuolla puolen. Pimeää tai tyhjää, sen määrittelyllä ei ole oikeastaan väliä. Ystävä on nyt minussa, mielemme sulautuneet, mutta mikään ei voi ruok-kia nälkääni. Tunnemme liian hyvin, näimme toistemme lävitse, elimme toistemme lävitse ja nyt ei ole enää mitään. Viimeinen lause kuuluu aina yhtä surulliseen ilmaan.

KIRJOITTAVA YSTÄVÄNI, KIRJOITETTU YSTÄVÄNI

Sami Sjöberg

Legenda 2/05 31

Olen joutunut

hermeneuttisen

kehän armoille!

YSTÄVÄNI

Legenda 2/0532

Legenda 2/05 33

LURKER L.

Legenda 2/0534

BRITTIYSTÄVYYDESTÄ

Kun aikoinaan monia vuosia sitten aloitin IRC:n eli Internet Relay

Chatin käyttämisen, vanhempani varoit-telivat niistä kaikista hörhöistä, joita ky-seisen tekstipohjaisen keskusteluohje-man syövereissä saattaisi lymyillä. Olin varuillani ja suojelin yksityisyyttäni parhaan taitoni mukaan. En väitä varoi-tuksen olleen turha, mutta loppujen lo-puksi en saanut ainuttakaan hämäräpe-räistä namusetää kannoilleni. Sen sijaan löysin chattailyn lomassa ystäviä, eten-kin aloitettuani IRC:n käyttämisen tau-on jälkeen uudelleen aikuisiässä.

Verkkoystävyys onkin nykyään ”hy-väksyttävämpää” kuin aikaisem-

min. Kun Internet kaikkine ominaisuuk-sineen on arkipäiväistynyt, uhkakuvat ovat lientyneet paremmin todellisuut-ta vastaaviksi. Bittiviidakossa todel-la on mahdollista tavata samanhenkisiä ihmisiä, eivätkä kaikki teini-ikäiset ty-töt todellakaan ole hikisiä ja perversse-jä keski-ikäisiä miehiä. Olen itse tavan-nut useasti niitä ihmisiä, joista on ver-kon välityksellä tullut kavereitani. Ai-koinaan nettitutun tapaaminen oli pal-jon epäilyttävämpää touhua, mutta ny-kyisin kohtaamisissa ei nähdä saman-laista mystiikkaa ja vaaran tuntua. Huo-mattavaa on myös se, että jo ennestään toisensa tuntevat ihmiset pitävät yhteyt-tä toisiinsa erilaisin keinoin, esimerkiksi mainitun IRC:n, MSN Messengerin tai vaikkapa blogien kautta. Surffailija ei

siis liiku yksin tai pelkkien salaperäis-ten seuraajien saartamana, vaan ystävi-en kokoaminen samojen viestivälinei-den äärelle on täyttä arkipäivää.

Toisaalta ystävyydestä on tullut eräänlaista kilpailua ja ”ystävien

kerääminen” määrittää henkilön status-ta. Erilaiset nettiyhteisöt ja –palvelut, kuten verkkopäiväkirjakompleksi Li-veJournal tai taideyhteisö DeviantART tarjoavat toiminnon, joilla käyttäjä voi merkitä toisen käyttäjän ystäväkseen ja päinvastoin. Ystäväksi merkkaamisesta on valitettavasti tullut eräänlaista valta-peliä, jossa valitsee viidakon laki. Näen-näisesti ystäväksi määrittelyllä on tiet-tyjä etuja, kuten se, että käyttäjä pystyy helposti seuraamaan kaverikseen mer-kityn henkilön päivityksiä tai mahdolli-sesti suurelta yleisöltä suljettua aineis-toa. Todellisuudessa usein on kyse siitä, että kavereiden määrä ystävälistalla on kisailua suosituimmuudesta. Se, kenel-lä on eniten seuraajia, saavuttaa tietyn-laisen valta-aseman muihin käyttäjiin ja kaverilistallaan oleviin henkilöihin.

Politikointia sotkevat entisestään eri-laiset käytännöt ystäväksi tai seu-

raajaksi merkitsemisessä: toiset listaa-vat ystävikseen vain sellaisia henkilöi-tä, jotka ovat heille oikeasti läheisiä ih-misiä, toiset puolestaan ovat vain uteli-aan kiinnostuneita pääsemään osallisik-si verkkojulkimon tai muuten vain kieh-

tovan henkilön ajatuksista. Jotkut puo-lestaan eivät halua antaa tosielämän ys-täviensä lukea lainkaan verkkopäiväkir-jojaan tai muuta online-materiaaliaan.

Koukeroista huolimatta ystävyys ja yhteenkuuluvuus ovat tärkeimpiä

tämänpäivän verkkoa määrittävistä piir-teistä. Vaikka yhteydenpito ihmisten vä-lillä koostuisikin vain ykkösistä ja nol-lista suurten välimatkojen vuoksi, bit-tiystävyyskin on todellista!

RUNONURKKA

Legenda 2/05 35

lurkkeri@gmail.com

Lurker L.

TEE MAAILMA

Tee maailmatee maailma

lennä ja kurkota käteesitummaa alkukodin hiekkaa

ja varjot kahden virran kummankin puolen

Tee maailma

katso anteeksi antamisen ihmeliikkuvat ja ujot ihmeet yhtä aikaa

kuinka aurinko voi olla tumma ja kirkas ja kuinka joskus liian helposti unohtaa

Ymmärrä salaisuudet jotka eivät ole tottaja ulottuvuudet jotka eivät

mahdu tähän aikaanja ajatuskokeet ja esineet

jotka muistuttavat toisiaan

Tee maailma

miten kaikki muistuttaa toisiaan:kun on elänyt kauan

tee maailma ja tee siitä ihmeellinen

ihmeellisempi kuin hankalasti avattavat solmuttai kaipaus yhteenkään pois unohdettuun

paratiisiintai mitään mitä on sanottu opittu tehty tärkeäksi

Tee maailmalinnun pesän kokoinensanoista ja esineistä ja

oransseista ja turkooseista unista pilvistä ja salatusta puutarhasta

ja kielletyistä lauluista ja lipuista, joita vain juuri sinä

voit koskaan kantaa.

Anni Nupponen